Tositapahtumiin perustuva elokuva pohjautuu Herman Wistin hopeasepäntehtaan hopeiden hakumatkan tarinaan. Herman Wist (s.9.4.1883 Pietarissa) siirsi Suomen itsenäistyttyä hopeatuotteiden tehtaansa Pietarista Uudenkirkon Kaipialan kylään. Tehdas työllisti parhaimmillaan yli 30 henkeä ja toimitti hopeisia ruokailuvälineitä kultasepänliikkeille ympäri Suomea.

Talvisodan syttyessä koko kylä evakuoitiin hyvin nopeasti. Evakkoon lähtö oli niin kiireinen, että suuri osa Wistin tehtaan raakahopeista jouduttiin piilottamaan navetan lattian alle, koska niitä ei voitu ottaa mukaan. Nämä hopeat Ese kävi välirauhan aikana kahden ystävänsä kanssa salaa hakemassa Suomen puolelle. Hopeanhakupartiota johti Eugen Wist, Hermanin poika, joka on tullut tunnetuksi päämajan kaukopartiomiehenä. Herman oli kaavaillut Eugenista "Esestä" tehtaan toiminnan jatkajaa. Isän suureksi suruksi poika myöhemmin kaatui kaukopartiotehtävissä 6.7.1944 Noskuanjärvellä.

Elokuvan juonen hopeat mahdollistivat Herman Wistin tehtaan töiden jatkumisen Kokkolassa, jonne Herman toiminnan siirsi. Tehdas toimi Kokkolassa vielä vuosina 1946-1958, joskin ikääntyvän Hermanin voimat olivat ehtymässä ja toiminta vähitellen hiipui. Herman Wist kuoli Helsingissä 1.8.1963, eli elokuvan valmistumisen aikoihin.