Priviet Anonyymit ja Synonyymit

Tämän ohjelman viehätys mielestäni onkin siinä, että se ei pyrikään olemaan mikään vakava dokumentti. Näistäkin seuduista niitä kyllä on nähty, katsottu ja ahdistuttukin. Tunnettu vihaa, sympatiaa ja voimattomuutta.
Ville Haapasalon suurin ansio tässä jutussa on mielestäni se, että hän tuntee kuitenkin aika hyvin noiden ihmisten luonteen laadun, tavan toimia ja elää elämäänsä. Ja sen ansiosta saa näihin ihmisiin paljon aidomman ja lämpimämmän yhteyden kuin rutinoitunut dokkaristi joka suunnittelee ja hankkii pohjatietoja voimiaan säästämättä ennekuin edes laukkujaan pakkaa, näinhän dokumentin tekijän kuuluukin tehdä. Ei näitä juttuja pitäisi yrittää samaan raamiin väkisin sulloa. Ville tulee omana itsenään, myssyllä tai ilman, haastattelemiensa ihmisten kanssa helposti juttuun, saa kutsuja heidän koteihinsa ja pääsemme siinä siivellä näkemään heidän arkeaan ja välillä juhlaakin. Ja toivottavasti se saa katsojan pohtimaan omaa olemistaan ohjelmassa esiintyvien ihmisten elämään.
Sitä paitsi, kyllähän ohjelmassa ihan "oikeaa" tietoakin jaetaan. Vaikkei se mikään johtoajatus ole tekijöille luultavasti ollutkaan.
jos ohjelmasarjalle pitäisi joku tyylisuunta tai laatikko väkisin keksiä niin olkoon vaikka road movie- dokumentti, mitä se sitten lieneekään.
Putki pois silmiltä niin näköala laajenee. Voi huomata vaikka sen miten vähän on toisille paljon ja millä on todellista merkitystä.
No se oli semmoinen ropina sano piika, kun tuohisseen kus!

Peräsanoma: nimi alle rispekti ylle!