Tapasin Mikko Niskasen ensimmäistä kertaa loppuvuodesta 1971 pian sen jälkeen, kun Laulu tulipunaisesta kukasta oli nähty Äänekoskella. Menin tervehtimään häntä Konginkankaan Käpykoloon. Oppaana oli Laulu tulipunaisesta kukasta-elokuvan Kyllikki, josta muuten sitten tuli vaimoni. Siis sama rouva, joka runsaat 30 vuotta myöhemmin jouluna 2004 herätti minut valtiosihteerinä aloittamaan tsunamin pelastustoimet.

Siitä alkoi yhteistyö Mikon kanssa. Sen yksi osa oli Pienviljelijöitä-dokumenttisarja, yhteensä neljä osaa. Kirjoitin siihen käsikirjoituksen, haastattelin kaksi osaa ja selostin yhden. Mukana oli samoja konginkankaalaisia kuin juuri noihin aikoihin valmistuneessa Surmanluodit-elokuvassa, kuten Mikon veli ja hänen puolisonsa. Myös Sulo Kokki, joka oli ollut aitona kokkina Surmanluodeissa.

Tuohon aikaan Mikko tarvitsi tukea häntä ahdistelleita Helsingin kulttuuripiirejä vastaan, kärjessä silloin Peter von Bagh. Pertti Paloheimo ja minä teimme parhaamme, ehkä vähän onnistuimmekin.