Nyt on pakko, mutta pelottavaa, katsoa tämä uudelleen, sillä oli traumaattista nähdä sarja noin 10-vuotiaana. (Silti katsoin joka jakson.) Kiroilua, huutamista, alkoholinkäyttöä ja humalaisia, seksikähmintää, yksinäisyyttä, pelkoa, epävarmuutta. Huh, huh. Onneksi Solveigilla oli myös hyvä isä ja ihana famu. Monesti olen myöhemmin pohtinut omien lapsieni tuntemuksia, kun katsomme jotain elokuvaa, missä on samoja aineksia...