Koskettava dokumentti.
Miten arvaamaton kohtalo ohjaakaan ihmisen elämää. Jos hänen kirjeenvaihtonsa Vuokon kanssa olisi alkanut niin ehkä hän olisi elänyt toisenlaisen elämän oman perheensä kanssa. Mutta olisiko se ollut onnellisempi elämä, sitä emme voi tietää.

Oiva on varmasti tuntenut itsensä monesti yksinäiseksi. Hän sai varmasti iloa pystyessään hankkimaan paremman asunnon itselleen, äidilleen ja siskolleen. Toivottavasti kavereita Kotkasta kuitenkin oli, koska samoilla seuduilla aina asui.

Kyllähän ihmisiä haudataan ilman ainuttakaan saattajaa. Oivalla oli sentään ne muutamat henkilöt haudalla. Arvostan heitä, että olivat saattamassa, eivätkä unohtaneet Oivaa. Muistakaa ystäviänne, kavereita, tutkailkaa, ketkä vaikuttavat yksinäisiltä, kahvitelkaa jutelkaa. Kaverit käy monilla vähiin, kun ikää tulee.