Et tainnut ihan ymmärtää mitä entropia tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että kaikki menee kohti EPÄJÄRJESTYSTÄ.
Eli joskus alussa on ollut järjestys ja siitä on lähdetty liukumaan kohti epäjärjestystä. Järjestystä ei voi muodustua itsestään, vaan siihen tarvoitaan aina ULKOPUOLINEN tekijä.[/quote]

No, etpä sinäkään näyttänyt pysähtyvän ajattelemaan sitä, että entropia on vain KÄSITE, ei siis mikään TOTUUS. Kuinka kukaan meistä voi todella sanoa, että EPÄJÄRJESTYS olisi mahdollista? Miksi ajatella dualistisesti, siis, että olisi JÄRJESTYS ja EPÄJÄRJESTYS?

Miksi emme voisi ajatella, että KAIKKI ON AINA JÄRJESTYKSESSÄ, sillä tämä ajatus sallii sen, että materia/energia voi muuntautua kohti jotain toista muotoa vapaasti, kuten se luonnossa tekee esim. metsäpalon polttaman puun tuhkassa olevat hiiliatomit ravitsevat uutta puuntainta ja tulevat siten osaksi uutta puuta.

Miten EPÄJÄRJESTYS voisi siis olla edes mahdollista, siis muualla kuin kaikenlaisia keinotekoisia käsitteitä luovassa ihmismielessä?[/quote]

Taas jou filosofi täällä kirjoittelee jotain "kaikki on suhteellista" roskaa.
Alla sulle faktoja.

Fyysikko Paul Daviesin mukaan on epätodennäköistä, että satunnaiset fysiikan lait ja vakiot mahdollistaisivat elämän olemassaolon.
John D. Barrowin ja Frank Tiplerin mukaan esimerkiksi kaikkeuden laajenemista kiihdyttävän ”voiman”, kosmologisen vakion, arvo on erittäin pieni. Kosmologinen vakio on noin 1/10 potenssiin 120 -osa siitä mitä sen odottaisi olevan. Mikäli kosmologinen vakio olisi kertaluokkia nykyistä suurempi, avaruus laajenisi niin nopeasti, ettei mitään rakenteiden muodostumista ehtisi tapahtua.

Toisena esimerkkinä on esitetty, että kaikkeuden entropia on erittäin alhainen. Matemaattinen fyysikko Roger Penrose on arvioinut, että kaikkeuden alkutilan entropia tulisi säätää 1/10/10 potenssiin 120 tarkkuudella jotta elämä on mahdollista kyseisessä universumissa.

Fysiikan perusvuorovaikutusten vahvuudet
Fysiikan neljän perusvuorovaikutuksen tai voiman vahvuuksien vaihteluväli on noin 10 potenssiin 40.

R. Collins on arvioinut, että painovoiman vahvuus on hienosäädetty tarkkuudella 1:10 potenssiin 36. Jos painovoima olisi 3000 kertaa vahvempi, tähdet eivät olisi pitkäikäisiä. Jos vielä vahvempi, olisi vain miniuniversumeita, lyhytikäisiä tähtiä, metriluokan planeettoja, ja vain pienet eliöt voisivat kestää painovoiman. Jos painovoima olisi heikompi, tähdet eivät olisi tarpeeksi kuumia fuusion syttymiseen. Sähkömagneettisen voiman vahvuuden suhde painovoiman vahvuuteen on noin 10 potenssiin 36.

Vahvan vuorovaikutuksen heikkeneminen 50% suhteessa sähkömagneettiseen voimaan saattaisi epävakaaksi suurimman osan elämän tarvitsemista alkuaineista, vielä suurempi heikkeminen poistaisi kaikki alkuaineet vetyä lukuunottamatta. Oberhummerin mukaan jo 0.5 prosentin muutos vahvan vuorovaikutuksen vahvuudessa estäisi hiilen tai hapen synnyn tähdissä, tehden elämän olemassaolon erittäin epätodennäköiseksi. Hiilen jälkeen elämälle seuraavaksi sopivin alkuaine on pii, mutta pii ei muodosta vakaita pitkiä polymeerejä, joita elämä tarvitsee.

P. Daviesin mukaan heikon vuorovaikutuksen vahvuuden tulee olla juuri sopiva, jotta tähtien tuottamat vetyä ja heliumia raskaammat alkuaineet saadaan elämän käyttöön. Tähtien supernovaräjähdyksessä neutriinopulssi puskee ainetta poispäin tähden keskustasta. Mikäli heikko vuorovaikutus olisi vahvempi, tähden keskusta sitoisi neutriinotkin, mikäli heikompi, neutriinopulssi ei saisi vietyä alkuaineita tähden vetovoimasta.