Jos tehdään kulttuuridokumenttia hevimusiikista, niin oletettavasti siinä tällöin keskitytään niihin hevin vaiheisiin ja kehityslinjoihin, joilla on yleisesti ollut suurin volyymi ja näkyvyys, jotka ovat saaneet ihmiset merkittävimmin liikkeelle ja siten vaikuttaneet näkyvimmin kulttuurissa ylipäätään.

Vaikka monia vähälle huomiolle jääviä, tärkeitä genrejä voi kaivata, on aika naiivia julistaa dokumentin keskittyvän vain "kaupallisiin" tyylisuuntiin ja "aidon", "epäkaupallisen" hevin tulevan vastaavasti sivuutetuksi. Varsinkin kun suunnilleen kaikki hevigenret leviävät todellisuudessa suurten tuotanto- ja markkinointijärjestelmien avittamina, ja kun tästä on todennäköisesti suurimman osan kommentoijistakin kiittäminen sitä, että ovat alunperin edes löytäneet sen oman lempigenrensä pariin...

Over & out.