Jees jees. Näin anonyymisti kehtaan kertoa, että älykkyysosamääräni on ns. High Range testien perusteella maximissaan noin 155 keskihajonnalla 15. On tärkeää ilmoittaa keskihajonta kun leuhkii älykkyysosamäärällään, sillä asteikot ovat perin erilaisia. Nythän on niin, että teoriassa tuo 155 keskihajonnalla 15 on Mensan käyttämän 24 pisteen keskihajonnnalla 189. No onhan se ihan eri asia sanoa, että ÄO:ni on 189 tai sitten sanoa, että se on 155. Kummatkin tarkoittavat tässä yhteydessä samaa asiaa! Mensaan en viitsi kuulua, kun minua ei siellä ymmärretä, olen tämän havainnut keskustelupalstoilla. Mensaa pidetäänkin vähän niinkuin vitsinä kaikkein korkeatasoisimmissa seuroissa. Eräs tapa ilmoittaa tuo 189 on sen harvinaisuus, joka on noin 1/9000, eli noin yksi yhdeksästä tuhannesta pystyy saamaan lukeman 189 keskihajonnalla 24. Mensaan on verrattain helppo päästä, kun harvinaisuus on vain 1/50.

Huomaan, että tässä porukassa ei ole oikein oivallettu tätä keskihajonnan ilmaisun tärkeyttä, sillä ilman tätä ilmoitusta on vaikea hahmottaa, että missä itseasiassa mennään. Nyt kaikki tutkimaan tätä asiaa tällä mainiolla mittarilla joka löytyy netistä:

http://www.davidpbrown.co.uk/psychology/iq-conversion.html

Noniin. Sitten asiaan: miltä tuntuu, kun ÄO on 155 keskihajonnalla 15. Se on vähän samanlaista kuin joka päivä pitäisi hakata päätään seinään, jossa on nauloja pystyssä. Ei ole tosiaankaan helppo löytää ymmärrystä tästä maailmasta, jos on ns. älykäs. Sanotaan, että kaiken muun saa anteeksi, mutta ei sitä, että on nero.

Olen toki koko elämäni ajan koittanut jollakin tavalla muuttaa "kykyäni" jonkinlaiseksi menestykseksi. Melko turhaan. Eräs esimerkki siitä, miksi tämä on niin vaikeaa johtuu kanssaihmisten kyvystä tulkita tekstejäni. Tein mielestäni hienon ja erikoisen gradun, jonka seurauksena professori avoimesti myönsi, ettei ymmärtänyt siitä mitään. Lopputulos: huonoin mahdollinen arvosana. Toisaalta monet muuta arvosanani ovat ihan hyviä, mutteivat huippuhyviä. Esimerkiksi juuri tällaisista syistä on naivia ajatella, että kuuden ällän ylioppilas on heti älykäs; ilman testausta millään vähänkään järkevällä testillä ei sitä vaan voi näin sanoa. Sen sijaan heti voidaan sanoa, että kuuden ällän ylioppilas on pirun ahkeara, todellinen suoritusrobotti. Mutta tällainen henkilö ei ole välttämättä älykäs. Tiedän useita superälykkäitä ihmisiä ÄO-seuroista, joilla on ollut jopa vaikeuksia koulussa, koska ulkoluku ja robottimainen suorittaminen ei välttämättä maita todella älykkäälle ihmiselle.

Perusongelma suomalaisessa koulussa ja ylipäätään missä tahansa koulujärjestelmässä on ulkoluvun ja robottimaisen suorittamisen korostaminen. Älykkäät ihmiset eivät tällaista ihannoi. Sen sijaan he mielellään kiistävät tieteen umpimieliset dogmit, kyseenalaistavat koko opetuksen, opettajan ja monet muutkin koulussa absoluuttisina totuuksina esitetyt asiat. Älykkäillä ihmisillä on IHAN OMIA mielipiteitä asioista ja he tutkivat asioita OMAN järkeilyn kautta. Tämä ärsyttää saatanasti ihmisiä ja erityisesti nuoria ihmisiä, joilla on kauhea tarve olla aina niinkuin muutkin. Tämän tapaisista syistä kiusatuksi tuleminen on melko varmaa vielä aikuisiälläkin.

Nojaa tässä sitä vuodatusta. Olennainen tuli kai esille. Keskitasoinen ihminen en haluaisi olla ja ehkä vielä saan sen himoitsemani patentin, jos sille vain löytyisi se apuraha. Helppoa se apurahan saaminen ei ole, sillä olen huomannut insinööritasoistenkin ihmisten putoavan helposti kärryiltä kun esittelen heille ideoitani. Menestymiseen tarvitaan ÄO:n lisäksi onnea, suhteita, rahaa ja pitää olla vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Joskus olen ollut ja saanut apurahani, mutta yleensä sitä ymmärräystä on kuulkaa vaikea löytää.