Ihan liian usein on tullut myötähäpeän tunne Villeä katsoessa. Puhuu haastateltavien päälle, kysyy itsestäänselvyyksiä, toistaa jo sanottuja lauseita ja puhuu joutavia, ja lie koko ajan pöhnässä. En tiedä, miten pitäisi hänen Venäjän-tuntemuksensa ymmärtää, kai sen pitäisi olla muutakin kuin votkan lipittämistä?

Hyvää Villen esiintymisessä on olleet herkät kohtaukset, joissa hän ihan oikeasti tuntuu järkyttyneen sukulaiskansojemme kohtalosta, ja nämä hetket ovat olleet pysäyttäviä. Samoin rehelliset toteamukset kun heitä on seurattu ja valtiovalta on laittanut omat korvat kuuntelemaan. Haloo, tämä on oikeasti naapurimaamme arkea.

Kiitos näistä hyvistä kohdista!

Kateellisena ajattelen Joanna Lumleyn Niilin-matkaa, joka vähän aikaa sitten esitettiin. Vaikka hän on Absolutely Fabulousin Patsy ja dokaava hutsu, niin hyvä näyttelijä osaa astua roolistaan Niilin-kulttuurin tuntijaksi ja aidon hauskasti ihmetteleväksi matkaajaksi. Nautin Lumleyn terävistä havainnoista ja siitä, kuinka hän kunnioitti haastateltaviaan ja silti oli niin oma hurmaava itsensä. Tässä on aika hyvä esimerkki kiinnostavasta ja osaavasta tarinankertojasta ja matkaoppasta, joka oli selvinpäin. Vinkki-vinkki.