Ihminen joka hakeutuu transprosessiin käy monta vuotta psykologien ja psykiatrien juttusilla. Heille tehdään myös täydelliset psykologiset testit. Asiantuntijat selivttävät, että kyseessä ei ole mielenterveydellinen häiriö vaan että henkilö on transsukupuolinen. Tutkimuksiin eksyneet mielenterveydenhäiriöstä, kuten psykoosista kärsivät ohjataan muualle hoitoon. Keneltäkään transihmiseltä ei leikellä sukuelimiä ennen monen vuoden tutkimusjaksoa, jossa selvitetään onko oikeasti kyse siitä, että henkilö on syntynyt väärän sukupuolen ruumiiseen. Hormonein ja ehkä leikkaushoidoin (kaikki transihmisethän eivät halua leikkauksia) muokataan elimistöä siihen suuntaan, joka on sen ihmisen oikea sukupuoli. Kukaan meistä ei-transihmisistä ei voi käsittää kuinka kamalaa, on kun oma elimistö kehittyy ihan väärään suuntaan, väärään sukupuoleen. Se on ihan eri asia, kuin että oma elimistö ei miellytä, esim, vääränlaisen nenän, vinojen jalkojen tai kertyvän läskin takia. Sukupuoli on hirvittävän määritelty ja määrittelevä asia. Tämä yhteyskunta on julma ja rajoittava. Onneksi sentään apua on saatavilla niille, jotka uskaltautuvat sitä hakemaan. Transsukupuolisuus on neurologinen sairaus, jolle ihminen ei voi mitään. Onneksi lääketiede edes hiukan voi.