Sarjan avausjakso oli monella tapaa pettymys. Miksei esim. uusimpia arkeologisia tutkimuksia ollut huomioitu mitenkään? Niiden perusteella on päätelty, että Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa mahd Lounais-Hämeessäkin oli jo ainakin osittain omaksuttu kristinuskon väitettyjen ristiretkien aikaan. (Merovingiaikana) Eli ts. kysymys on ollut lähinnä valloitussodista, jotka tehty kristinuskon nimissä jo ainakin osittain kristitylle, mahdollisesti ortodoksisen uskon omaksuneelle alueelle. 1. ristiretki on sitä paitsi täysin kiistanalainen ja koko piispa Henrikin olemassaolo Suomessa. Kansallismuseon yljjohtaja ei juurikaan avannut tätä näkökulmaa esitellessään Henrikin tarinaa. Ohjelmassa Eerikinkronikkaa käytetään lähteenä silloin kuin se sopii tekijöiden historiakäsitykseen, muta ei esim. silloin kuin siinä viitataan ruotsalaisasutukseen väkivaltaisuuteen. On naiivia kuvitella, että suomenkielinen väestö olisi vapaaehtoisesti ryhtynyt maksamaan veroja valloittajille ja hyväksynyt nämä päälliköikseen. Valitettavasti kirjallisia lähteitä tuolta ajalta ei ole ja myöhemminkin keskiajalla lähteet on lähinnä ruotsalaisten tekemiä ja heidän näkökulmastaan, joten totta kai Novgorod/Venäjä nähdään suurena uhkana ja vihollisena ja suomalainen rahvas sivistymättömänä. Ruotsalainen rahvas tuskin oli sen sivistyneempää... ongelma on siinä, että historian tutkijoiden pitäisi olla lähdekriittisempiä ja miettiä miksi harvat lähteet kertovat sitä mitä kertovat ja kuinka uskottavaa se on. Tämä opetetaan yliopistossa ehkä ihan ensimmäisten asioiden joukossa, mutta tuntuu unohtuvan mitä korkeampi oppiarvo on. Ruotsin merkitys on toki suuri maamme historiassa, mutta juuri nyt YLE esittää kahta sarjaa, joissa korostetaan jotain suomalaisten velkaa ruotsalaisille ikään kuin olisimme saaneet Ruotsista koko sivistyksemme. Ruotsi ei ole ollut portti sivistykseen, mitä sillä tarkoitetaankin, ennen kuin ruotsalaiset valloittivat nykyisen Suomen alueet. Ennen tätä aikaa täältä oli suoria kauppayhteyksiä myös itään ja etelään. Ennen viikinkinaikaa vaikuttaisi, että em. suomalaiset alueet olisivat olleet jopa ruotsalaisalueita vauraampia. (arkeologiset tutkimukset). Valloittaja teki itsestään portin ”sivistykseen” ts. ryhtyi kontrolloimaan kauppaa ja merenkulkua ja keräsi siitä saatavat voitot itselleen. Valloittaja monopolisoi kaiken: kulttuurin, uskonnon talouden, joten miten muuten tänne olisi enää voinut tulla vaikutteita kuin ruotsalaisen kontrollin läpi. Nykyisen Suomen alue ruotsalaistettiin, toki keskiajalla kansankieli ei ollut muutenkaan vahvassa asemassa ja myös Ruotsissa kuten itämeren alueella yleensä kauppa oli vahvasti saksalaisten käsissä. Niinpä kaupunkien vaikutusvaltaisimmat kauppaporvarit olivat saksalaisia niin Turussa, Viipurissa kuin Tukholmassakin. Kirkon ja oppineiden kieli oli latina, joten jos aikoi opintielle oli äidinkieli unohdettava oli se sitten ruotsi tai suomi. Varsinaisesti ruotsalaistaminen liittyy Kustaa Vaasan jälkeiseen aikaan, etenkin uskonpuhdistukseen ja ns. puhdasoppineisuuden aikaan, jolloin Ruotsin valtio oli jo kehittynyt paljon vahvemmaksi kuin keskiajalla. Tällöin ruotsi oli jo yksinomainen hallintokieli, vaikutusvaltaiset aateliset asuivat Tukholmassa, ja Suomi näivettyi tiettyjen tuotteiden mm tervan tuottajaksi ja suurvallan veronmaksajaksi ja sotamiesreserviksi.

Varsinaisesti Suomen kansan sivistäminen alkoi vasta, kun pääsimme eroon Ruotsista, Ruotsin vallan aikana pääpaino oli rahvaan pitämisessä sivistyksen ulkopuolella. Nykyinen virallinen historiakirjoituksemme on kuitenkin omaksunut ”Pohjoismaisen” suuntauksen, jossa korostetaan ruotsin siunauksellisuutta maallemme. Tätä tukee myös valtiojohtomme ja lukuisat suomenruotsalaiset instituutiot. Suomen kieli ei ole edelleenkään tasa-arvoinen esimerkiksi pohjoismaisessa yhteistyössä, vaan pohjoismaisen neuvoston ja ministerinneuvoston viralliset kielet ovat ruotsi, norja ja tanska. Tämä kertoo paljon meidän nykyisestä eliitistämme, jonka näkemyksiä myös valtiollinen yleisradioyhtiö noudattaa.