vaan tekee just sitä juttua musiikin saralla mitä itse tahtoo tehdä.
Joo, onhan Lemmy tiettyjen piirien oma jeesus, jonka kuvilla ja bändin logoilla voi tatuoida vaikka koko kehonsa. Näitäkin uskovaisia nimittäin löytyy.
Teeskentelemisestä en tiedä, mutta kyllä Lemmyllä ja Motörheadilla ainakin rahastaa osataan, vaikkei hän siitä itse niin kiinnostunut olisikaan.
Kaikenlaista härpäketä ja krääsää myydään bändin nimissä.
Ja tosiasia lienee kuitenkin se, että parhaat levynsä bändi teki kokoonpanolla Kilmister/Clarke/Taylor ja yksi albumi Clarken sijaan Robertsonin kanssa.
On näidenkin jälkeen hyvää matskua syntynyt, mutta yhä enenevissä määrin pajatso alkaa olla tällä ryhmällä tyhjennetty; kohtalaisen puuduttavaa ja yksitotista paukuttamista pukkaa ilmoille.
Siitä ei pääse mihinkään, että Lemmyn ääni ja olemus on yksi rockin vangitsevimmista. Ja sanoituksiakin hän osaa tehdä.
Ikä on kantanut veronsa; enää ei Lemmy-setä riehu kuten ennenvanhaan, vaan tyytyy revittelemään bassoaan ja äänijänteitään mikin takana seisten.
Hyvä vertailukohta nuoresta Lemmystä on "Bomber"-video. Se on menoa, eikä meinausta.
Mutta kyllä tuolla karismalla riittää jo pelkkä "oleskelu".
En anna sen häiritä itseäni, että mies tuijottaa piirrettyjä, viihtyy pelisaleissa ja keräilee natsiroinaa.
Kaikilla on omat heikkoutensa.
SATURDAY 8.2.2014