Kansalaiset jumalasta ja järjestä väittelevät:

Lieneeköhän 'kiltisti oleminen' tai 'elämän tarkoitus' tai 'tarkoituksen luominen elämälle' kuitenkaan se elämän perimmäisin kysymys tai, jos havainnollisemmin katsotaan, ihmiselämässä se olennaisin ongelma?

"Hengellisyys", uskonnollisuus, uskovaisuus yhtä lailla kuin ateisti Dawkinsin pohdinnat järjen käyttämisestä mielekkyyden ylläpidoksi elämälle ovat kaikki tapoja vastata noihin edellämainitsemiini juttuihin, siis samaa luokkaa, kastia, tasoa. Uskontotieteen näkökulmasta voisi sanoa, että kyse on uskonnosta, mutta koska ateismi ei, ilmeisistä syistä, tuota termiä kohdalleen hyväksy niin voidaan luokka jättää nimeämättäkin. Mutta keskusteluunne oman lusikkani pannakseni: emmekö me milloinkaan opi, ettemme koskaan voi saavutaa mitään nirvanaa, se on vapautta noista kysymyksistä, teoillamme, ei uskovaisuudella niinkuin ei järjelläkään? Hetkellinen tyydytys katoaa kuitenkin.

Sitten vielä niille, jotka ovat täällä puhuneet oikeasta hengellisyydestä ja niin edelleen:
" 'Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.'

Mitä se merkitsee? Vastaus:
Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta." (Martti Lutherin Vähästä katekismuksesta)

Jos tuota uskontunnustuksen selityspötkylää tarkkailette, niin havaitsetteko, mitä kristinuskossa puhutaan siitä elämän mielekkyydestä? Ettei ihminen kykene ikinä mihinkään ei uskolla eikä järjellä, mikä poistaisi ongelman. Puhe Jeesuksesta merkitsee, että hän on sen poistanut. Siinä on ristin vastaus kysymykseen hengellisyydestä: se on turhaa.