Itse uskon vakaasti siihen, että meillä on mahdollisuus tehdä yhteiskunnasta sellainen, kuin haluamme juuri empatian avulla. Meidän pitäisi keskittyä enemmän siihen, miten saisimme yhteisönä kaikkien etua ja asemaa parannettua. Enkä nyt todellakaan tarkoita mitään kommunismia, minkä ainakin itse miellän eräänlaiseksi lahkoksi tai uskontoon verrattavissa olevaksi liikkeeksi. Tärkeää on, että voisimme kyetä sivistyneeseen keskusteluun ilman, että yleistämme jonkun ihmisryhmän. Kaikki ateistit eivät mahdu tiettyyn muottiin, eivätkä uskovaisetkaan. Tottakai monet uskovaiset kykenevät hyvinkin rationaaliseen ajatteluun ja on esimerkiksi kristinuskossa hyviäkin piirteitä. Kuitenkaan mikään valtio tai yhteiskunta ei mielestäni voi perustua yhden uskonnon varaan.Näitä kun löytyy lukemattomia muitakin. Suomessakin kristinuskolla on ollut pitkään ja on edelleen todellinen monopoliasema. Kuvitelkaa kristityt vaikka, että olette sairaalassa ja tarjolla olisi sairaalapapin sijasta ainoastaan imaami. Tai että kouluissa vietettäisiin ainoastaan islamistisia juhlapyhiä. Suomessa jopa monista hotelleista löytyy uusi-testamentti pöytälaatikosta. Mitäpä jos se olisikin koraani, eikä muuta olisi tarjolla? Tarkoitan tällä sitä, että jos valtiolla on yksi uskonto monopoliasemassa, se syrjii aina muita. Luulen, että kristittyjä loukkaisi se, jos tämä valtauskonto olisikin yhtäkkiä vaihtunut vaikkapa islamiksi. Minua taas ihmetyttää, miksi luterilaisella kirkolla on niin vahva asema, vaikka kirkkoon kuuluvien osuus on täällä maailmanlaajuisesti vertailtuna erittäin pieni.

Tiedän, että monet uskovaiset ovat kanssani erimieltä. Heidän näkökulmastaan uskonnon harjoittajilla on tukalaa ja entistä vaikeampaa saada äänensä kuuluviin. Tämä juuri osoittaa sen, miksi neutraalius olisi hyvä ja valtion uskonnottomuus tavoiteltavaa. Monet varmaan suhtautuisivat myös kristinuskoon suopeammin, jos sillä ei olisi sellaista monopoliasemaa Suomessa (tämä siis uskonnottoman näkökulmasta).