Tilastollisesti eivät olleet, mutta yliopistokaupungeissa ne olivat hyvin tavallisia. Ehkäisypillarit olivat vielä uusia ja nuoret suomalaiset naiset määrittelivät naiseuttaan uudella tavalla. Tähän kuului myös rohkea joskus jopa röhkeyteen yltävä uteliaisuus selvästi vierasmaalaisennäköisiä miehiä kohtaan. Sadun äiti edusti perinteisiä, passiivisen ja itseensä tyytyväisen naisen arvoja. Hän ei ollut varsinaisesti rasisti, mutta oli ahdasmielinen ja olisi hyväksynyt Adamin heti, mikäli hän olisi ollut vain Suomen ruotsalainen ("Ehkä hän on yksi Håkonin ystävistä.") Pena, sairaalan apumies, edusti perinteistä juoppo/juntti -tyyppiä, jolle vierasmaalainen, sivistynyt ja pääsääntöisesti hyvin käyttäytyvä vierasmaalainen oli varteenotettava kilpailija nuorten suomalaisnaisten suosiosta. Hän lopetti Sadun ja Adamin häntä uhkaavan ja häiritsevän suhteen hyvin perinteisellä suomalaisella tavalla, vrt. Juha ja Shameikka.