Jos joku on jäänyt elämässään niin osattomaksi ja syrjäytyneeksi, että ei ole ollut tilaisuudessa kohdata Yamandu Costan kykyä tarttua hetkeen, levittää ympäristöönsä kaikki skeptisyyssuojakertoimet lävistävää positiivista UV-säteilyä ja hoitaa hommansa kotiin sellaisella kokonaisvaltaisesta persoonallisuudesta lähtevällä viattomuudella, voimalla, herkkyydellä ja karismalla, että mainitut ominaisuudet katoavat aktiivisessa kuuntelutilanteessa sumupilveen ja kokemus muuttuu esittäjiensä toimesta sellaiseksi, että esittäjien merkitys lopulta katoaa ja musiikki alkaa puhua nk. "kielillä", niin tämän Mauricio Carrilhon kappaleen (Sarja brasilialaiselle seitsenkieliselle kitaralle ja orkesterille) välityksellä voi aloittaa nousunsa henkisestä katuojasta kohden valoa.