Oli järkyttävää nähdä, kuinka Siran tahto pikkuhiljaa murrettiin.

Isä ei suostunut ajoissa neuvottelemaan kihlauksesta tytön mielitietyn kanssa, vaan aina uudestaan epäsi pojan isän neuvottelupyynnöt. Siralle kerrottiin vain, ettei pojan perhe enää "tahtonut" Siraa. Järkyttävää, ettei täysi-ikäinen tyttö saanut itse olla mukana neuvotteluissa, vaan oli täysin muiden valheellisten selitysten varassa.

Myös äidin ja Johain salaliitto Siran selän takana oli käsittämätöntä suomalaisittain katsottuna. Rabbi toki käytti järkeään ja yritti jarrutella. Koko muun perheen manipulaatio, vaatiminen, syyllistäminen, itkeminen itsesäälissä, haukkuminen ja Siran oman tahdon kuoliaaksi tukahduttaminen oli kerta kaikkiaan järkyttävää katsottavaa. Elokuvaa voi verrata vain Lars von Trierin filmeihin, joissa henkisesti heikko tai sokea pakotetaan sadistitisiin tai perversseihin tekoihin jotta muiden toiveet ja himot täyttyisivät. Manipulaatio, ohjailu, kontrolli ja syyllistäminen tuhosivat samalla tavalla Siran oman persoonan ja oman tahdon, ja kun oma identiteetti oli murskattu, hän alkoi toteuttaa muiden vaatimuksia ominaan.

Ei ole tervettä, että tuollaista ihannoidaan. Se antaa sellaisen kuvan, että uskovaisuus (tässä yhteydessä ääriortodoksisuus) on aina psykologisesti sairasta, manipuloivaa, ihmisen oman tahdon murtamista. Tai että Israelin/juutalaisuuden identiteettiin kuuluu manipulointi, kontrollointi, syyllistäminen, pakottaminen, ihmisen omien toiveiden ja tarpeiden kieltäminen ja ihmisen koko ihmisyyden kieltäminen, tahdon ja persoonan murskaaminen henkisellä, uskonnollisella tai fyysisellä väkivallalla.

On hyvä, että näitä ääriryhmien elokuvia esitetään, mutta pitäisi muistaa, ettei holokaustiohjelmiakaan esitetä siksi, että joku niitä alkaisi ihannoida. Ääriryhmät ja heidän kulttuurinsa ihannoiminen eivät kuulu Suomeen missään muodossa.