Dokumentin onnistumisina voi pitää tyylikkäästi toteutettuja Jerusalemin erilaisia taustoja ja uskontokuntia edustavien asukkaiden arkielämän kuvauksia haastatteluineen. Epäonnistumisina puolestaan voi pitää taustatietoiskuja, joista jotkut sisältävät virheitä. Kuten v. 1948 tilanteen kuvaus, jossa väitettiin Jerusalemin jaosta länsi -ja itäosiin Israelin ja Jordanian kesken. Tosiasiallisesti Jordania miehitti Itä-Jerusalemia laittomasti ja vastoin YK:n päätöslauselmia Israelin itsenäisyyssodasta 1948 vuoden 1967 Kuuden päivän sotaan saakka, jolloin sen miehitys purettiin. Mitään sopimusta, jossa Jordanian osuus Itä-Jerusalemiin olisi tunnustettu, ei ole. Dokumentti ei myöskään kerro mitään San Remon v. 1920 sopimuksesta, jonka mukaan juutalaisilla on asutusoikeus koko Länsirannan (mukaan lukien Itä-Jerusalem) alueelle. Tämä sopimus muodostaa edelleen kansainvälisoikeudellisen pohjan koko alueelle, huolimatta siitä, että kansainvälinen yhteisö on kannanotoissaan halunnut sivuuttaa sen. Dokumentissa väitettiin myös virheellisesti, että E1 -alueen rakentaminen Jerusalemin ja Maale Adumimin siirtokunnan välillä katkaisisi Länsirannan kahtia. Jokainen alueen maantiedettä tunteva tietää, että tuo väite ei pidä paikkaansa.