Mielenkiintoinen ja perusteellinen dokumentti, joka samalla määrittelee lajityyppiään uudelleen - 24 tuntia 24 tunnissa. Koukuttava sukellus tunteita herättävään ja jakolinjoja pystyttävään kaupunkiin ja kulttuuriin. Hieno "jatko" Berliinistä tehdylle 24 h -dokumentille.

Mielestäni dokumentti antaa monipuolisen kuvan kaupungista ja siellä elävistä ihmisistä. Seurattavien joukossa on niin juutalaisia, palestiinalaisia, kristittyjä, muslimeja, arabeja kuin eurooppalaisia, aasialaisia ja amerikkalaisiakin - ihmisiä jotka kaupungissa elävät.

Ikävä huomata että kommentoijat täällä eivät pysty sulattamaan tätä kansallisuuksien, uskontojen ja elämäntapojen kirjoa - saati katsomaan ihmistä uskontojen ja politiikan takana. Samantapainen kapeakatseisuus ja ahdasmielisyys kahlitsee ihmiset poteroihinsa Jerusalemissa. Onneksi ohjelmassa on kuitenkin myös tapahtumia, joissa eri uskontokuntien edustajat elävät sulassa sovussa - harrastavat ja tekevät töitä toistensa kanssa. Tätä lähimmäisenrakkautta kun harrastettaisiin enemmän, niin muurit voisivat joskus murtuakin - enkä tarkoita tällä nyt vain Jerusalemin muuria.

Väitteet dokumentin puolueellisuudesta ja keskittymisestä palestiinalaisiin on mielestäni perusteeton - ohjelman pääosisssa on niin juutalaisia, muslimeja, evankelisluterilaisia, katolilaisia kuin maallistuneita ja ateistejakin. Äänessä on niin maltillisia ja ortodoksijuutalaisia kuin siirtokunta-aktivistejakin. En lähtenyt laskemaan, mutta väittäisin että edustus eri ryhmien kesken on aika tasapuolinen. Itse en dokumentin perusteella vielä lähtisi tuomitsemaan ketään - pääosassa on ennen kaikkea yksittäiset ihmiset, omine heikkouksineen ja vahvuuksineen. Kommentoijat voisivat myös koettaa ymmärtää, että dokumentti kuvaa vain yhtä vuorokautta Jerusalemissa, se ei voikaan olla kaikenkattava selvitys alueen monimutkaisesta historiasta.