Aivan loistava dokkari ja ajankohtainenkin. Itse olen kärsinyt ajoittain jopa halvauttavasta ahdistuneisuudesta. Lääkkeitä on 20 vuoden aikana syöty jos jonkinlaista. Tehot olleet pää-asiallisesti heikot. Keskustelu- ja toimintaterapia on ollut paras apu.

On syytä katsoa mitä ahdistuneisuuden takana on. Onko kyse kuoleman pelosta, epäonnistumisen pelosta, kasvojen menetyksen pelosta, syrjäytymisen pelosta, jonkin ihmisen hyväksynnän menettämisen pelosta vai mistä. Myös se mitä oikeastaan elämältään tavoittelee ja kuinka realistinen se tavoite on.

Itseni kohdalla perfektionismi tuhosi monta elämäni asiaa ja aiheutti sanoinkuvaamatonta ahdistuneisuutta. Mokaamisen pelko ja siitä aiheutunut ahdistuneisuus oli tähtitieteellinen, ennenkuin tajusin että oikeasti en vain kykene kestämään sitä, että toiset huutavat vihaisesti, jos jokin menee heidän mielestään pieleen.

Nykyisin annan kotioloissa luvan itseni mokailla ja nauran sitten itselleni hyväntuulisesti. Harvoin ratkaisut aiheuttavat kuolemanvakavia seurauksia. Ps. Onneksi en ole ammatiltani kirurgi ;)