Aiheesta kenties hiukan harhaan, mutta liittyy kenties vähän tuohon ranskalaiseen perhe/parisuhde-teemaan.

Ei ole kauaakaan siitä, kun lueskelin artikkeleita parista ranskalaisesta feminististä.
1) http://www.lejdd.fr/Societe/Actualite/J-accuse-un-certain-feminisme-reac...
2) http://www.lejdd.fr/Societe/Actualite/Elisabeth-Badinter-a-deux-trains-d...

Noista tuo ns. "kelkasta jäänyt" l. Elisabeth Badinter pääsi myös hesarin sivuille (21.3.2010, s. D5).

Hämmästelin kovasti aiheen saamaa suurta huomiota, koska täällä kotomaassa on äitiyden ja uran yhteensovittaminen jollain tavalla itsestäänselvyys; enemmistö naisista on työelämässä kuitenkin - ja on tietysti pitkät äitiyslomat, isyyslomat jne. - yleistän tässä tahallani hiukan.

Sitten näin yle-teemalta dokumentin, jossa puhuttiin ranskalaisesta perhepolitiikasta viimeisen parin sadan vuoden ajalta. Kuinka sodan jälkeen yritettiin vaikuttaa syntyvyyteen erinäisillä keinoilla jne. Oli aikast mykistävää, että aborttikin sallittiin vasta n. 1970 (en muista enää tarkkaa vuosilukua). Feministit olivat vauhdissa siinäkin, mm. Simone Beauvoir.

Kenties tuo historia sitten vaikuttaa vieläkin voimakkaasti, noissa yleisissä rooliasenteissa, ja selittävät tuota feminismikeskustelua myös - olisivatko 20-vuotiaat jo ns. uudempi sukupolvi, ilman tuota vanhaa painolastia.

Mihin itse aikanaan kiinnitin huomiota oli parikymppisten miesten tanssitaito, osasivat jivea :)