Ensin oikein ystävällisiä terveisiä Anna-Maijalle ja kiitokset muistutuksesta siitä, ettei saisi uskoa kaikki mitä näkee. TV manipuloi ja mun pitäisi sen tietää. Luulen, että ajan myötä ja ilman kameroiden läsnäoloa ja oleskelemalla ranskankielisessä ympäristössä enemmän aikaa edistyt ranskan opinnoissasi.

Itse olen ranskalainen ja vaikka olen opiskellut suomea Ranskassa ja H:gin yliopistossa ja asunut Suomessa 33 vuotta olen yhä nöyrä suomen kielen edessä enkä voisi koskaan väittää osaavani sitä tai puhuvani sitä sujuvasti. Teen yhä virheitä ja mulla on yhä kamala ranskalainen korostus.

Valitettavasti muut kommentit todistavat kuinka herkkähiipiäisiä suomalaiset ovat jos uskaltaa arvostella objektiivisesti (ihan kuin mulla olisi oma lehmä ojassa!).

Anna-Maija on taidemaalari, joten jos näyttäisin hänelle mun piirustuksia hän näkisi heti ettei minusta tulee koskaan Degas tai Gallen-Kallela, enkä loukkaantuisi, jos mulla on järki päässä. Jos muusikko kuulee jonkun laulavan tai rämpyttelevän hän tietää heti onko tyyppi tuleva Pavarotti tai Narciso Yepes.

Joten minäkin ranskalaisena ja Suomessa kokeneena opettajana pystyn sanomaan heti onko joku opiskelija kielinero vai tuleeko olemaan kielen oppiminen työlästä ellei toivotonta.

Sillä ei ole mitään tekemistä älykkyden kanssa. En ole koskaan ymmärtänyt matematiikkaa, tarkoittaako että olen tyhmä ? ei, olen hyvä eri alalla ja sillä siisti! Samaten en ymmärrä ilmaisua "kulttuuri-invaliidi". Jotkut ovat kuin kameleontteja ja sulautuvat heti ympäristöönsä Japanissa tai kaliforniassa, kun taas toiset ovat mitä he ovat. Viimeksi mainitut erottautuvat heti joukosta, mikä voi olla heidän eduksi tai tuhoksi.

Koska rakastan suomalaisia haluan, että he antavat hyvän kuvan itsestään ja haluan myös, että kaikki mikä täältä lähtee on laadukas!

Valitettavasti tiedän, että monet ranskalaiset eivät uskalla korjata suomalaisten ystäviensä virheitä. Kerran kävin katsomassa Joulupukin kotisivuja ja järkytyin kömpelöstä ranskankielisestä tekstistä. Kirjoitin heti sinne ja suomalainen kirjoittaja ihmetteli ja kertoi, että hänen ranskalainen ystävänsä oli tarkistanut tekstiä.

Samaten usein entiset opiskelijat, jotka opettavat ranskaa tuovat mulle oppikirjansa koska ihmettelevät joskus joitakin kohtia. Useimmiten joku ranskalainen Helsingissä tai muualla on muka tarkistanut tekstiä. Nämä "hienotunteiset" ranskalaiset eivät uskaltaneet sanoa suomalaisille kavereilleen totuutta, koska he voisivat loukkaantua. Onko parempi, että Teille tehdään karhun palveluksia ja valehdella, jotta teille olisi hyvä mieli?

Joku kysyi "e":n lausumisesta sanassa "acheter". Etelä-Ranskassa lausutaan kaikki vokaalit, kun taas standardikielessä (eli Pariisissa) "e" katoaa. Montpellierin opettaja puhuu standardiranskaa, mutta välillä etelä-ranskan korostus pilkahtaa. Ja se on hyvä asia, näin opiskelijat voivat ymmärtää kuinka vaihteleva kieli on. Mun suomalaiset opettajat puhuivat väritöntä kirjakieltä, joten järkytyin kun tulin Suomeen, kun ihmiset puhuivat aivan eri tavalla!