Heippa nimimerkki T (Tiina, Timo, Tuula, Tomi jne...), lapset ovat täälläkin iloisia ja välittömiä..... toisin kuin aikuiset... paitsi eräät mummot, papat... usein Karjalasta... tulee niin kotoinen olo heidän kanssaan bussilla tai pysäkillä!

Kysymyksesi kohteliaisuudesta ja ranskalaisten arvomaailmasta on vaikea ja pitäisi olla monien alojen ekspertti, jos haluaa vastata tyhjentävästi: sosiologi, filosofi, antropologi, historioitsija yms. Vaikka en ole minkään alan asiantuntija yritän heittää muutamia ajatuksia.

Maantieteellisesti Ranskan alueet ovat olleet kautta historiaa Euroopan päätepysäkki miljoonille siirtolaisille, valloittajille ja miehittäjille. On ollut miehittäjiä ja miehitettyjä, joten ei ole ihme jos ranskalaisille toisten ihmisten kohtaaminen on ahdistava kokemus. Onko tuo tuntematon ystävä vai vihollinen ? Siksi kun mennään jonnekin täytyy tervehtiä ja hymyillä kaikille.

Yksi esim. tästä. Olen niin paljon suomalaistunut, että kerran Rasnkassa kun kävin ostamassa lehden pienen kylän kahvilasta unohdin tervehtiä paikalla olevia ihmisiä ja menin suoraan valitsemaan lehtiä. Yhtäkkiä tunsin ahdistavaa, odottavaa hiljaisuutta. Kaikki tuijottivat minua. Sanoin häveten: Ups anteeksi: Bonjour messieurs! Tuli syvä huokaus: ah onneksi, luulimme, että halveksit meitä tai et tykkää meistä!

Samaten kun lähdetään jostain, on hyvä, että isännät saattavat ovelle ja sanovat: näkemiin, hyvän päivän jatkoa! Ja käden puristus! Hyi hyi yäk! Kun eräät suomalaiset tervehtivät, he antavat vastahakoisesti velton, niihkeän käden. Miten voi olla luottamusta sellaiseen ihmiseen, joka ei katso silmiin ja antaa tällaisen löysän käden? Alun perin käden puristus on ollut: minä ole aseeton ja tulen ystävällisin aikein! Joten kunnon käden puristus tai ei mitään!

Toinen asia on että kulttuurimme on pääasiallisesti syntynyt hyvin kapeassa tilassa: aristokraattinaisten salongeissa ja kuninkaallisessa hovissa. Monet keskenään kilpailevat ihmiset, joilla oli aivan erilainen tausta joutuivat elämään rinnakkain. Koska he inhosivat toisiaan tai olivat vain kilpailijoita oli pakko keksiä rauhallisen rinnakkaiselon sääntöjä.

Kohteliaisuus, etiketti olivat tarpeellisia. Ne ylläpitivät välttämätöntä etäisyyttä ihmisten välillä ja helpottivat siedettävää, hauskaa, kevyttä kanssakäymistä. Ilman niitä, ihmiset olisivat käyneet toistensa kurkkuun!

Eli kohteliaisuus, ulkoinen ystävällisyys ovat tapoja sanoa: hei, huomasin, että olet olemassa, kunnioitan sinua, älä pelkää minua. Kukaan ei odota syvällistä ystävyyttä. Olin hämmästynyt kun luin ”Ryssänä Suomessa”. Minulla oli aivan samanlaisia kokemuksia, kun kävin suomalaisen ystävän kanssa jossakin. Kukaan ei sanonut päivää, kukaan ei katsonut. Olin ihan näkymätön, en ollut olemassa! En odottanut halauksia tai poskisuudelmia. Pieni hymy, pieni ”bonjour” olisi riittänyt, etten olisi tuntenut olevani väärässä paikassa ei toivottuna tunkeilijana.