Chère Anne-Aymonne, en ole sanonut sanaakaan Karjalan menetyksestä enkä Suomen liittymisestä Natoon. Puhun kielen tärkeydestä ja venäjä on yksi esimerkki. Tiedän myös kuinka Venäjä on monille ihmisille arka ja kipeä asia, mutta emme voi maantieteelle mitään ja on parempi tietää, ymmärtää mitä tapahtuu rajan takana ja tämä ei onnistu suomen tai englannin kielellä.

Siksi esim. minua inhottaa kun puhutaan Ranskan ja Saksan "pariskunnasta". Saksa ei kiinnostaa meitä tippaakaan ja saksan opiskelu on romahtanut Ranskassa. Miten muka voimme olla mallina muille eurooppalaisille, jos emme tunne syvällisemmin parasta liittolaisemme? Meillä on vain hyvin epämääräinen kuva, että saksalaiset osaavat hoitaa asioitaan vähän järkevämmin kuin meillä. Höpötämme henkilökemiasta meidän johtajiemme välillä.

Minusta on aivan typerää ja vastuutonta, että katsotaan että kansainvälisyys on sama asia kuin englannin kielen aseman vahvistaminen koko maailmassa. Muut kielet saavat väistyä. Maailman kuva köyhtyy, supistuu, vääristyy.

Ja jos ajatellaan Suomi, tämä on erittäin huolestuttava, jos ette haluaa opiskella ruotsia (englannin kielestäkö pohjoismaalaisuuden ja yhteyden pelastus?) eikä venäjää.

"Sudet, lampaat ja luumupuut ei ollut letkautus" Mais chère amie, en uskonut hetkeäkään, että se oli letkautus! Se oli suloinen muistutus kesän tulosta. Ja muuten Ranuan eläintarha on todella näkemisen, eläimet siellä eivät makaile masentuneina, vaikka näkee pieniä draamoja niiden välillä!