Pinnallinen kuvakollaasi josta puuttuu liian paljon sodan etenemisen ymmärtämisen kannalta olennaisia asioita listattavaksi. Muutama esimerkki saa riittää.
Saksan sodanjohdolla ei ollut Blizkrieg taktiikkaa eikä strategiaa. Sitä ei löydy mistään alkuperäisistä dokumenteista. Käsite on jälkiviisautta. Sodan johtaminen oli ristiriitaista ja opportunistista. Mm. panssarisodankäynnistä oli kenraalien kaksi oleellisesti erilaista kilpailevaa käsitystä joita käytettiin epäsystemaattisesti; panssarikärki syvälle vastustajan selustaan vs. jalkaväki ensin ja panssarit perässä. Ristiriitaisuus kulminoitui Hitlerin ailahtelevuuteen, epävarmuuteen, empimiseen, opportunismiin, saavutettujen asemien irrationaaliseen pitämiseen ja samanmielisten suosimiseen. Tästä oli tuloksena pätevien kenraalien etottamiset, strategiset virheet, voimavarojen hajottaminen jne.
Neuvostoliiton taktiikka ja strategia perustui hyökkäyssotaan ja "työläisten vapauttamiseen kapitalismin ikeestä". Vetäytymisen käyttöä ei tunnettu ohjekirjoissa eikä siis voitu edes harkita sodan alussa. Massiiviset miehistötappiot olivat strategian tulosta. Pistoolilla uhaten politrukit pakottivat pinnallisesti koulutetut rivimiehet varmaan kuolemaan. Kokonaisia divisoonia kaatui niin ettei yhtään miestä jäänyt henkiin. Siviiliväestölle ei ollut minkäänkaista evakuointisuunnitelmaa. Myöhemmin oli pakko inspiroida evakuointi.
Stalin suosi massiivisia hyökkäyksiä kannattavia kenraaleja kunnes valtavien tappioiden ja peräytymisen jälkeen oli sen toisasian edessä että ei itse osaa sodankäynnin taitoa ja siirsi vastuun ammattisotilaille. Politrukit poistettiin eturintaman päätöksenteosta, jne.
Lisäksi dokumentissa aseiden tuntemus on amatööritasoa. Stuka ei ole hävittäjä vaan syöksypommittaja, ja tämä ero on ratkaiseva käytetyn taktiikan ja strategian ymmärtämiseksi. Konekivääri ei ole konepistooli, jne.
SUNNUNTAINA 18.7.2010