Hei!

Tiedän, ettei tämä kommenttipalsta ehkä ole kaikista väkevin vaikutus- tai palautekeino, mutta rohkenen silti tokaista:

Nautin suuresti Eino Grön -jaksosta, oikeastaan koko ohjelman idea on vatsanpohjaa kutkutteleva ja kiehtova, enkä malttaisikaan odottaa seuraavien jaksojen esitystä.

Kuitenkin minua jäi vaivaamaan se, ettei iskelmämusiikin varsinaiseen musiikilliseen puoleen paneuduttu lähes laisinkaan. Kun kerran ohjelman keulahahmo on Rantala, monessa vertauskuvallisessa liemessä keitetty ja huipuksi koulutettu virtuoosi, olisin toivonut jonkinlaista näkökulmaa itse soitto-osuuteen.

Esim. Minkälaista oli soittajien kommunikaatio? Oliko svengi selvästi huonompi kuin jazz-miehillä? Minkälainen soundcheck, vai oliko sitä? Olivatko hanuristi ja fonisti palavia improvisoijia vai soittavatko he joka keikalla samat lickit?

Ymmärrän toki, että valtaosaa yleisöstä ei välttämättä edelläesitettyjen kaltaiset asiat kiinnosta, mutta uskon, että ohjelmaa seuraavat myös monet Rantalan musiikin kuuntelijat ja muusikot, jotka kenties laillani haluaisivat hieman musiikillisia yksityiskohtia pelkän viihteen sijaan.

Parannusta toivoen suljen tietokoneen ja lähden kirmaamaan kesäyöhön.

T: Musafriikki Jazzpuristi