Punkin selittäminen yksinomaan kulttuurivasemmistolaiseksi radikaaliliikkeeksi on kyllä huono idea. Pääosin kyse oli hauskanpidosta, skenefiiliksistä ja hyvän rockin soittamisesta kuten muissakin rockin trendeissä.

Radikalismi ja aktivismi toki elivät 77-punkin sisällä mutta edustivat vain vähäväkistä prosenttiliikettä. Strummer toki oli avoimen vasemmistolainen mutta bändiläisiä kiinnostivat myös luxuspäihteet, stadionkeikat ja tyylikkäissä vaatteissa poseeraaminen vähintään yhtä paljon.

Sama muualla, Ramonesin ideologinen sanoma oli muotoa "Now I Wanna Sniff Some Glue" ja Sex Pistolsilla ideana oli enemmänkin yleinen ärsytys ja mediahypellä rahantekeminen kuin vakava yhteiskunnallinen, vaikuttamaan pyrkivä toiminta.

Entäpä Suomi? Pelle Miljoona oli (ja on) avoimen vasemmistolainen mutta Eppu Normaali Mikko Saarelan vihersympatioista huolimatta tuskin. Kollaa Kestää oli enemmän sitoumatonta taidepunkia kuten Se-yhtyekin.

Suvaisevaksi punkkia ei voinut kuvata, vihalistalla olivat kaikki mahdolliset asiat hipeistä leveisiin lahkeisiin, progemusiikkiin ja yli kolmen minuutin biiseihin. Hölmömpi kutsuisi tälläistä pakettia jopa tyylifasismiksi.