Ihan hyvä, että tuotiin selkeästi esiin se, että kyseessä ei juurikaan ollut torpparikapina vaan teollisuustyöläisten valveutuminen muiden maiden työläisten vanavedessä.
Lisäksi oli hyvä, että pantiin merkille se seikka, että Linna käytti reippaasti taitelilijan vapauttaan luodessaan ilkeän papin hahmon. Sille kun ei löydy ainakaan ketään tunettua esikuvaa todellisuudesta ja että Akseli Koskelan oikealla esikuvalla ei ollut mitään henkilökohtaista syytä sotaan. Hän vain halusi olla mukana mieskunnian ja ehkäpä myös seikkailunhalun vuoksi. Olihan hän vasta 18-vuotias eli aivan liian nuori vielä ymmärtämään asian poliittista puolta varsinkin sen ajan tietopohjalta.
Hyvin tehty ja melko objektiivinen kuvaus sodasta. Vain sotaan johtaneiden tapahtumien kuvaus oli liian punamyönteinen. Siinä ei riittävällä selkeydellä tuotu esiin, kuinka noustiin laillista ja demokraattista hallitusta vastaan. Onneksi sentään myöhemmin ohjelmasa tutkijan suulla todettiin, että sota oli virhe. Tätähän on kuultu myös mm. nykydemarien suusta. Tosin eivät kaikki sosiaalidemokraatit tuolloinkaan olleet sodan kannalla.
Hyvä oli myös todeta, että uudistukset sodan jälkeen saatiin aikaan sodasta huolimatta, ei sodan vuoksi.
jacob: Samaa toin esille tuossa edellä. Väinö Linna ei ollut historioitsija vaan kirjailija, joka kirjoitti fiktion ja voi vapaasti tuoda esille punamyönteisyyden. Suomalaiset lukevat vain ko. kirjat ja pitävät totena kirjoitettua tekstiä tai katsovat elokuvaa dokumenttina. Leena Landerin kirjoja värittää hänen taustansa ja Lainekin tunnustaa omat taustahenkilönsä. Punainen näkökulma on hieman liikaa esillä FSTV:n sarjassa "Där vi en gång gått". Punaiset ovat sympaattisia, ainakin Allanin perhe, mutta valkoiset ovat sotahulluja ja elävät rikkaudessaan kansan ulkopuolella. Milloin tulee esille se, että valkoiset puolustivat laillista järjestystä ja itsenäisyyttä.
KESKIVIIKKONA 28.12.2011