Samaa mieltä: Francon aika ja Alcantaran perhe on parasta televisiodraamaa, mitä olen koskaan katsonut. Kirjoitin sarjan
puolesta jo pari vuotta sitten. Itse aloin katsoa sarjaa aivan sattumalta osasta, jossa Toni ja Marta nuorina opiskelijoina ja
radikaaleina piiloituvat maalla olevaan autiotaloon. Sitä ennen
vilkaisin pari edellistä osaa. Elettiin kai vuotta 1968. Oli mielenkiintoista seurata Espanjan poliittista elämää ja pikkupoikien
(Josete, Carlos, Juan) pohdiskeluja aikuisten asioista, maalta muuttaneiden perheiden asettumista suurkaupunkiin jne. Sen jälkeen olen kai katsonut jokaisen jakson. Aika saavutus tällaiselta 55-vuotiaalta mieheltä, joka katsoo vain uutiset ja poliittiset ja yhteiskunnalliset ns. asiaohjelmat. Mutta Alcantaran tarina on myös politiikkaa ja yhteiskuntaa perhe-elämän ja huumorin lisäksi.
Näyttelijät ovat loistavia. Sen näkee jo niissä erikoisjaksoissa, joissa näyttelijät kertovat suhtaumistaan sarjan tekoon. Jossakin dokumenttijaksossa haastateltiin Antonio'a ja don Pabloa. Loistavia
tyyppejä. Samoin hyvä on ikinuori kampaaja tai vaateliikkeen myyjä
(no tietätte, ketä tarkoitan, pieni kaikenpuoleista rakkautta kaipaava
leskirouva, nyt en nimeä muista). Oikeastaan kaikille pääosien esittäjille (noin 25-30 henkilöä) on kirjoitettu erittäin hyvät osat ja
jokainen näyttelee ne hyvin. Tarinan kerronta, juonet ja koko draama
kulkevat hienosti ja sulautuen hyvin edellisiin jaksoihin.
Minun suosikki on nyt Josete. Poika ja nyt teini on kasvanut pienestäkin osastaan huolimatta näyttelijänä paljon. Viimeisen
vuoden aikana Joseten kasvojen ilmeiden näytteleminen on, se on.
Aivan uskomaton oli Joseten katse parvekkeella, kun hän menetti jo
toisen isän, kun isäpuoli Desi lähti pois. Toinen uusi suosikki on
kirjanpainon työnjohtaja, joka joutuu taiteilemaan johdon ja työntekijöiden välissä.
Vaimoni alkoi katsoa sarjaa noin 1,5 vuotta myöhemmin kuin minä.
Hän myös seuraa nyt sarjaa jokaisen osan. Haluaisin ostaa hänelle
lahjaksi kahden ensimmäisen tuotantojakson osat, mutta YLE:ltä
kuulin, että niitä ei voi sopimuksellisista syistä ostaa. Sääli.
Koska tässä tuli vähän tämmöistä tunteen tulitusta, käytän vain
nimimerkkiä.
Heikki
puolesta jo pari vuotta sitten. Itse aloin katsoa sarjaa aivan sattumalta osasta, jossa Toni ja Marta nuorina opiskelijoina ja
radikaaleina piiloituvat maalla olevaan autiotaloon. Sitä ennen
vilkaisin pari edellistä osaa. Elettiin kai vuotta 1968. Oli mielenkiintoista seurata Espanjan poliittista elämää ja pikkupoikien
(Josete, Carlos, Juan) pohdiskeluja aikuisten asioista, maalta muuttaneiden perheiden asettumista suurkaupunkiin jne. Sen jälkeen olen kai katsonut jokaisen jakson. Aika saavutus tällaiselta 55-vuotiaalta mieheltä, joka katsoo vain uutiset ja poliittiset ja yhteiskunnalliset ns. asiaohjelmat. Mutta Alcantaran tarina on myös politiikkaa ja yhteiskuntaa perhe-elämän ja huumorin lisäksi.
Näyttelijät ovat loistavia. Sen näkee jo niissä erikoisjaksoissa, joissa näyttelijät kertovat suhtaumistaan sarjan tekoon. Jossakin dokumenttijaksossa haastateltiin Antonio'a ja don Pabloa. Loistavia
tyyppejä. Samoin hyvä on ikinuori kampaaja tai vaateliikkeen myyjä
(no tietätte, ketä tarkoitan, pieni kaikenpuoleista rakkautta kaipaava
leskirouva, nyt en nimeä muista). Oikeastaan kaikille pääosien esittäjille (noin 25-30 henkilöä) on kirjoitettu erittäin hyvät osat ja
jokainen näyttelee ne hyvin. Tarinan kerronta, juonet ja koko draama
kulkevat hienosti ja sulautuen hyvin edellisiin jaksoihin.
Minun suosikki on nyt Josete. Poika ja nyt teini on kasvanut pienestäkin osastaan huolimatta näyttelijänä paljon. Viimeisen
vuoden aikana Joseten kasvojen ilmeiden näytteleminen on, se on.
Aivan uskomaton oli Joseten katse parvekkeella, kun hän menetti jo
toisen isän, kun isäpuoli Desi lähti pois. Toinen uusi suosikki on
kirjanpainon työnjohtaja, joka joutuu taiteilemaan johdon ja työntekijöiden välissä.
Vaimoni alkoi katsoa sarjaa noin 1,5 vuotta myöhemmin kuin minä.
Hän myös seuraa nyt sarjaa jokaisen osan. Haluaisin ostaa hänelle
lahjaksi kahden ensimmäisen tuotantojakson osat, mutta YLE:ltä
kuulin, että niitä ei voi sopimuksellisista syistä ostaa. Sääli.
Koska tässä tuli vähän tämmöistä tunteen tulitusta, käytän vain
nimimerkkiä.
Heikki
Terve Heikki!
Jännä sattuma: minä käänsin Teemalle juuri silloin, kun tuli se sama kohtaus, jossa Toni ja Marta ovat autiotalossa. Koska "kuvaustyyli" oli melkein mustavalkoinen ja aihe sellainen, että poliisit jahtasivat nuorta paria, luulin ilman muuta, että kyseessä on vanhaa arkistomateriaalia ja käänsin kanavan toiselle puolelle, koska luulin edelleen, että kysymys on dokumentista. Toissa viikolla katsoin sen jakson Espanjan kotisivuilta ja harmittelin, että sattui juuri tuollainen kohtaus, kun vilkaisin, minkälainen ohjelma se "Francon aika" on.
Olen samaa mieltä, että Josete on kehittynyt näyttelijänä. Carlosista on nykyään tehty vähän "vaisumpi", kun vertaa siihen millainen vilpertti ja kovaääninen hän oli nuorempana. Ymmärrän tietenkin, että ihminen muuttuu (myöskin roolihahmossa), kun vanhenee ja kehittyy.
Joka tapauksessa PARAS SARJA MINUN MIELESTÄNI! En jätä yhtäkään jaksoa väliin - yleensä katson ne aina kahteen kertaan. Jos en ole kotona maanantai-iltana, katson jakson Yle Areenasta
Berit Saukko
PERJANTAINA 3.2.2012