Nyt täytyy kyllä sanoa, että tässä missattiin loistava mahdollisuus tehdä dokkari suomalaisesta heavystä. Olen odottanut nimenomaan tätä osaa kuin kuuta nousevaa ja pettymyksen puolelle valitettavasti jäi. Kaikki jaksossa nähdyt bändit olivat sinänsä paikkansa ansainneet, mutta liian moni jäi puuttumaan. Jakso kesti vaivaiset 50 minuuttia, haastateltavien määrä oli huomattavan vähäinen ja esimerkiksi levyjen kansitaiteesta (vaikka se hienoa onkin) puhuttiin aivan liian kauan. Mm. Zero Ninesta, Sonata Arcticasta tai Tarotista ei sanottu sanaakaan! Homma esim. aloitettiin Stonesta. Stone ON genrensä uranuurtaja ja oli loistava bändi, mutta heavyä (toisin kuin muissa jaksoissa) ei mitenkään sidottu "esi-isiinsä" Wigwamiin, Pressaan, Hurriganesiin jne. Kaikki haastatellut olivat poikkeuksellisen asiallisia puhujia, jotka osasivat erinomaisesti kiteyttää raskaan rockin sanomaa. Eli haastateltavien vähyys ei voi siitä johtua etteikö puhujia olisi ollut. Vaikka Timo Nikkiä ollut hauska kuulla, että kuinka metallimiehiksi Peer Gunt aikoinaan itsensä koki. Ettei vain olisi toimittajille alkanut väsy iskemään? Vai häiritseekö toimittajia se, että suomalaiset heavy-starat tulevat usein jostain Pohjois-Suomesta? Kun nyt verrataan tätä jaksoa esim. ns. hip-hop -jaksoon, niin kyllä siinä jaksossa tuli tunnin aikana selväksi, minkälaista hip-hop -musiikkigenre Suomessa on ja miten se on sellaiseksi kehittynyt. Jos joku ulkoavaruudesta tullut taas muodostaisi käsityksen suomalaisesta heavy-musiikista tämän iltaisen dokumentin perusteella, niin kovin kapeaksi näkemys jäisi ottaen huomioon miten menestyksekästä Suomi-heavy on ja miten huikeita muusikoita sieltä on vuosien varrella noussut. Harmittaa vietävästi. Nyt ei auta muu kuin toivoa, että YLE jaksaisi vielä panostaa kunnolliseen heavy-dokumenttiin (ja joidenkin muiden tekeminä kiitos). Tällaisen ison sarjan tekeminen vaatii paljon ja seuraavaa vastaavaa saadaan varmaan odotella toistakymmentä vuotta.