Ensimmäinen jakso tarjosi kyllä kiinnostavia kurkistuksia DDR:n arkipäivään. Ohjelmaa voi kuitenkin epäanalyyttisyydessään pitää harhaanjohtavana indoktrinaationa, joka kiteytyy ennen kaikkea siihen, että sosialismin ja kommunismin käsitteitä käytetään keskenään vaihdettavina synonyymeinä.

Itäblokin maat olivat *sosialistisia valtioita*, joita hallitsivat *kommunistiset puolueet*. Edes oman itseymmärryksensä mukaan ne eivät yhteiskuntina missään tapauksessa olleet kommunistisia: vallankumouksellisessa teoriassahan kommunismilla tarkoitetaan luokatonta yhteiskuntaa, jossa valtio, raha, palkkatyö ja muut luokkayhteiskunnan kantavat rakenteet on lakkautettu.

Sosialismin piti olla siirtymävaihe kapitalismista kommunismiin, mutta kuten ohjelman eräässäkin haastattelussa käy ilmi, kommunismista tuli sosialistisissa yhteiskunnissa pelkkä myytti, joka sijoitettiin jonnekin epämääräiseen tulevaisuuteen Puolueen auktoriteetin ja kyttäämisen oikeuttamiseksi siinä hetkessä.

Ensimmäistä maailmansotaa seuranneessa vallankumouksellisessa tilanteessa sekä anarkistit että kommunistiset puolueet pitivät päämääränään kommunismia. Marxin kirjoituksiin ja etenkin Leninin niistä tekemiin tulkintoihin nojanneet kommunistiset puolueet uskoivat, että työväenluokkaa edustavan puolueen on otettava haltuunsa valtion rakenteet ja käytettävä niitä työväenluokan hyväksi.

Anarkistit ja jotkut vasemmistokommunistit taas kritisoivat jo kauan ennen Venäjän vallankumousta kaikkia pyrkimyksiä poliittisen vallan haltuunottamiseksi, ja sanoivat että mistä tahansa "työväenluokkaa edustavasta" puolueesta nousee vain uusi työväen alistava byrokraattinen luokka. Valtion olemassaolo sinänsä merkitsee ihmisten jakamista niihin harvoihin, jotka päättävät yhteiskunnan perimmäisistä rakenteista mutta eivät osallistu tuottamiseen, ja niihin moniin jotka vain tuottavat eivätkä voi suoraan päättää oman elämänsä edellytyksistä.

Itäblokin sortuessa vallankumouksellinen ajattelu ei suinkaan kuollut tai käynyt tarpeettomaksi. Päin vastoin, se vapautui Neuvostoliiton ja kommunistipuolueiden väkivaltaisesta hegemoniasta, kuten tämänkin ensimmäisen osan lopusta voi huomata. Sumentamalla sosialismin ja kommunismin käsitteellistä ja käytännöllistä eroa, dokumentti vääristelee historiaa ja haittaa kumouksellisen ajattelun kehittymistä ja leviämistä nykypäivässä. BBC:n dokumentilta tosin ei kai muuta voi odottaakaan...