Mikon tarina kosketti, ihan todella ja syvältä. Olen katsonut ohjelman monta kertaa ja itkenyt ja hymyillyt ja nauranut. Tajunnut jotain, mistä en ole itsekään ihan varma mitä se on. Ei tällaista varmaan voi tai saa sanoa pelkän telkkariohjelman perusteella mutta luulen että Mikko on sielunkumppanini enkä tarkoita sitä niinkään missään romanttisessa mielessä. On vain ihan hirvittävän lohdullista tietää että tuollainen ihminen on olemassa jossain, tässä ajassa, ehkä minäkin olen jonain päivänä selviytyjä.

(Ja koska ohjelman lopussa ei ollutkaan sitä luvattua treffi-ilmoitusta luotan siihen että ehkä joskus jossain.)