Mikko: "oli se kuka tahansa. jos seinät huutaa takaisin itkun, ei ole ketään kelle hymyilee, ei ole sitä turhautumisen purun kohdettaakaan,,,"

Varsinkin suomessa tuntuu olevan jokin kansansairaus se, että negatiivisista asioista ei osata puhua, eikä niitä osata käsitellä. Jos tuttavapiirissä joku on lähellä sekoamispistettä, ihmiset vain jäävät tunteettomasti katsomaan, kun se tapahtuu. Kukaan ei halua tai osaa ottaa vastaan henkilön negatiivisia tuntemuksia. Henkisten ongelmien kohdalla uhrin heitteille jättö näyttää olevan helpompaa kuin esimerkiksi liikennekolarin.

Kaiken huippu on nykyään se, kun ihmisiä kehdataan vielä syyllistää 'vihapuheiden' pitäjiksi, jos he ovat tyytymättömiä vallitsevaan asiantilaan. Kenties sinä olit se rohkein omasta lähipiiristäsi ja päätit kasvaa henkisesti, vaikka maksoit siitä mahdollisesti kovan hinnan. Jos tällä sait oman lähipiirin heräämään, se oli varmasti sen arvoista. Ongelmien kohtaaminen on rohkeutta.