En ole mikään ammattilainen, mutta eräs kemiaa paremmin tunteva kertoi, että kaksi ainetta kalsium ja mangnesium ovat luonteeltaan sellaisia, että lämmetessään ne kovettuvat. Yleensä muut aineet sulavat. Samasta syystä höyrykoneisiin syntyy ns. kattilakiveä. 180-asteen lämmössä ei vedessä enää ole mangnesiumia ja kalsiumia. Nämä aineet siis poistuvat asteittain vedestä lämpötilan kohotessa ja samalla veden pH muuttuu.

Oma harrastelijateoriani on, että ihmiselläkin on lämpötilaeroja vaikka peruslämpö onkin 37-astetta. Jos joku paikka on lämpimämpi kuin muu osa kudosta, olisi se yksi otollinen tekijä kalsiumin kerääntymiselle. Kun ohjelmassa puhuttiin tulehduksesta kalsiumin kerääntymisen yhteydestä, niin on kai melko selvää, että tulehduksen yhteydessä lämpötila on muuta kehoa korkeampi. Se siis selittäisi, miksi juuri tulehduksen yhteydessä rajapinnoilla kalsium alkaa kiteytyä.

Toinen harrastelijateoriani koske osteoporoosia. Oma olettamukseni on, että jos luuston lähellä lämpötila muuttuu, niin kalsiumin kerääntymisalue myös saattaa muuttua vaihdevuosien yhteydessä. Siksi ennen vahva luu ei enää kestä. Samoin tiedetään, että naisten sepelvaltimotautiriski kasvaa vaihdevuosien alettua ja kuukautisten päätyttyä. Voisiko tässäkin olla kysymys siitä, että kehon lämpimien alueiden painopiste muuttuu.

Kaikki tämä on vain "sähköputkimieslogiikkaa", mutta nämä asiat ovat ihan oikeasti vaivanneet mieltäni jo kymmenisen vuotta. Joskus ihmiselle vain tuntuu tulevan tällaisia päähänpinttymiä. Mielenkiintoista kuitenkin olisi saada tietoja, onko ihmisen kehon lämpötilavaihtelut sellaisia, että niillä olisi merkitystä.