Juoni ei taida olla pääasia tässä elokuvassa, joss jännitystä luodaan liikkeellä, varjoilla ja valoilla. Heikki Katajiston katu- ja kattonäkymien kuvaus sekä portaiden ja kellareiden kautta kulkeva takaa-ajot jäävät kyllä mieleen. 60-luvun Helsinki vain näyttäytyy niin nukkavieruna paikkana, että on ihme, miten se terroristeja voisi kiinnostaa ;). Jatsahtava musiikki on täyttä 60-luvun nostalgiaa.