Itselläni myös tällainen kokemus. Monta kertaa sain poltella huolettomasti, kunnes yksi kerta vei minut useaksi päiväksi psykoosiin. Luulin pelästyneeni tästä tarpeeksi, mutta vuosien päästä kokeilin uudestaan, ja sama juttu. Pari päivää alitajunta ryntäsi arkipäivään. Kyllä opetti, eikä kukaan enää voi puolustella kannabista minulle. Onneksi tästä tajutaan puhua mediassa, enemmän vielä pitäisi.
Ihan sama. Joku kommentoi että annostelulla on väliä. Mitä väliä sillä on, jos on vaarana että järki ja mielenterveys järkkyy? Jos järki ja mielenterveys järkkyy, niin mitä ihmiselle jää sen jälkeen itselleen? Mitä hyvää nämä ihmiset pystyvät odottamaan omalta tulevaisuudeltaan? Kannabista puolustellaan ja vähätellään. Näin olen nähnyt tapahtuneen liian kauan liian monelle. Silti harvat niistä ihmisistä jotka tunnen käyttäneen, ovat saaneet elämässään mitään aikaiseksi. Ne vaan kiertää samaa kehää ja selittelee epäonnistumisiaan. Mä oon kyllästyny näkemään, miten fiksut ihmiset jämähtävät ja taantuvat elämässään. Itse haluan elämältäni muuta.
Sitten puhutaan nuorista ihmisistä, kun puhutaan kannabiksen käytöstä Suomessa. Kannabis on nyt "muodissa". Lähinnä alle 30-vuotiaat kakarat etsivät itseään erilaisten kokemusten kautta. (Nuoret = yleensä itseään ja omaa identiteettiään etsivät, ja eri kehitysvaiheissa olevat.) Itse en tunne yhtään vanhusta, joka olisi sitä koskaan käyttänyt. Mitä tiedetään pitkän käytön riskeistä? Mielestäni pitäisi tehdä pitkän ajan tutkimuksia: 1000 käyttäjää 50 vuotta aloittamisesta eteenpäin. Mitä heille kuuluu sen jälkeen? Halukkaita osallistujiksi tuskin tarvitsisi etsiä.
PS En ole nähnyt dokumenttia vielä.
SUNNUNTAINA 27.2.2011