Hirveän paha ja hämmentynyt olo katsomastani. Itse en olisi kyennyt ratkaisemaan asiaa lasten äidin tavoin. Lasta ei pidä asettaa valitsemaan tilanteessa, jossa tarvitaan aikuisen vastuunkantoa tapahtumista ja tulevaisuudesta. Pitäisin myös täysin mahdottomana tilannetta, jossa minun roolini olisi edelleen olla tuon miehen vaimo ja jatkaa normaalia elämää, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä näin itseni äidin ystävättären tavoin, tuomitsemassa tapahtuneen ja varmasti myös tuntisin pelkoa elää kyseisen perheen lähellä omien lasten kanssa. Se tarkoittaisi samaa kuin hyväksyisin tapahtuneen. On asioita joita vain ei voi antaa anteeksi. Elokuvan jälkeen jäi olo, jossa pidän molempia vanhempia sairaina ja kieroutuneina. Itsekkäinä omine tapeineen.

– Anonyymi (ei varmistettu)