minulla todettiin 80-luvulla haavainen paksusuolentulehdus. sain siihen kortisoonia ja jotain lääkettä, jonka piti pitää tulehdus poissa. minua tutkittiin tähystämällä ruokatorvesta ja peräsuolesta ja inhosin tutkimuksia. ne olivat kivuliaita ja rankkoja muutenkin. ystäväni antoi luettavakseni kirjan, josta ymmärsin että terveyteni ei ole valkotakkisten käsissä, vaan voin itse vaikuttaa. lopetin lääkkeet, jotka tuottivat minulle esim. ihottumaa. vuonna 90 tuli kutsu paksusuolentähystykseen, mutta olin raskaana ja ilmoitin, että en tule nyt. eivät ole myöhemmin kutsuja lähetelleet. ehkä arvelivat, että olen jo kuollut, kun olivat peloitelleet avanteesta. olin tosi peloissani, kun tulin kotiin mukanani moneste, mitä minulle saattaa tapahtua. oli kuvat ja kaikki, miten avannetta hoidetaan. pari kertaa tässä jouduin menemään tk-lääkärille ja pyysin kortisoonia ja hän sanoi, että pitäisi tähystää. en suostunut tähystykseen ja hyvin olen pärjännyt. verta tulee joskus, mutta silloin lisään ruuan kuitupitoisuutta ja koko ajan vältän säilöntä- ja lisäaineita ravinnossani. edelleen olen sitä mieltä, että sairastuminen tapahtuu, kun on omassa elämässä stressiä. saatan kuolla syöpään, en silti halua, että minua ronkitaan ja määrätään lääkkeitä, jotka ei minulle sovi, vaan pahentavat tilannetta. ihanne olisi se, että löytäisi tohtorin, joka ei hoida vain yhtä osaa minusta, vaan jaksaa selvittää, millainen olen kokonaisuudessani. nyt kun olen mummo, niin toivoisin, että jollekulle mielipiteistäni olisi hyötyä........nimim. kuuntele kehoasi

– Anonyymi (ei varmistettu)