Minulla on aika samanlainen tarina. Tuliin perheen kanssa Suomeen Virosta vuonna 95.
Virossa olin ihan normaali, iloinen lapsi, mutta Suomessa minua alettiin heti kohtelemaan kuin jotain muukalaista. Tarhantäditkin olivat hirveän varautuneita minun suhteen, muille lapsille opetettiin kaikenlaisia mielenkiintoisia lautapelejä, mutta minulle tyrkytettiin vain tylsiä palikkapelejä. Ihan kuin he olisivat olettaneet minun leikkivät vain jollain kepeillä ja kävyillä, eikä ymmärtävän mitään normaaleista lasten leikeisitä. Koulussa alkoi sitten tämä ryssäjuttu, aina sai olla varuillaan ettei joku hypännyt nurkan takaa härnäämään. Olin paikkakuntani ainoa maahanmuuttaja, enkä voinut jakaa "kokemuksia" kenenkään kanssa. Minusta tuli arka ja varautunut, jota olen edelleen. Kontaktit kotimaahan katkesivat, kun minun piti olla niin suomalainen.
Usein mietin, että millainenkohan olisin jos oltaisiin jääty Viroon, tuskin ainakaan tälläinen pelkuri kuin nyt. Tavallaan olen tosi kateellinen nykymamuille, he saavat koulussa erikoisopetusta omalla kielellään, opettajat ovat niiiiiiiin avoimia erilaisille kulttuureille, joulu -ja pääsiäisjuhlia perutaan kun mamut eivät voi osallistua niihin. Kaikilla on kavereita ja omia heimolaisia, joiden kanssa voi puhua äidinkielellään.
tiistaina 27.04.2010
Minulla on aika samanlainen tarina. Tuliin perheen kanssa Suomeen Virosta vuonna 95.
Virossa olin ihan normaali, iloinen lapsi, mutta Suomessa minua alettiin heti kohtelemaan kuin jotain muukalaista. Tarhantäditkin olivat hirveän varautuneita minun suhteen, muille lapsille opetettiin kaikenlaisia mielenkiintoisia lautapelejä, mutta minulle tyrkytettiin vain tylsiä palikkapelejä. Ihan kuin he olisivat olettaneet minun leikkivät vain jollain kepeillä ja kävyillä, eikä ymmärtävän mitään normaaleista lasten leikeisitä. Koulussa alkoi sitten tämä ryssäjuttu, aina sai olla varuillaan ettei joku hypännyt nurkan takaa härnäämään. Olin paikkakuntani ainoa maahanmuuttaja, enkä voinut jakaa "kokemuksia" kenenkään kanssa. Minusta tuli arka ja varautunut, jota olen edelleen. Kontaktit kotimaahan katkesivat, kun minun piti olla niin suomalainen.
Usein mietin, että millainenkohan olisin jos oltaisiin jääty Viroon, tuskin ainakaan tälläinen pelkuri kuin nyt. Tavallaan olen tosi kateellinen nykymamuille, he saavat koulussa erikoisopetusta omalla kielellään, opettajat ovat niiiiiiiin avoimia erilaisille kulttuureille, joulu -ja pääsiäisjuhlia perutaan kun mamut eivät voi osallistua niihin. Kaikilla on kavereita ja omia heimolaisia, joiden kanssa voi puhua äidinkielellään.
– Suomityttö (ei varmistettu)