Ohjelmassa nousi esiin seksuaalinen hyväksikäyttö, ahdistuneisuus, surullisuus, läheisyyden puute, tunne, että jää yksin, väkivallan pelko,väärä maailmankuva, kierotunut suhde toiseen sukupuoleen, tunne, että jää yksin, asioiden peittely ja salailu, salamyhkäisyys, eläminen jätkäporukoissa, pelko väkivaltaisuudesta, taloudellinen ahdinko, jne.
Ehkä nämä tekijät johtavat syrjäytymiseen, alkoholin, huumeiden, lääkkeiden käytöön, eli etsitään, jotakin stimulantteja joiden avulla selviää ja jaksaa taas seuraavaan päivään.
Psykiatri Martti Paloheimo (1915-2002) julkaisi useita kirjoja, joissa hän tarkasteli lähihistoriaamme, Tsaarin vallasta sisällissotaan, talvisotaan, jatkosotaan, maalta muutto kaupunkeihin, muutto työn perässä 1800- luvun lopulla Amerikkaan, muutto työn peräsä Ruotsiin, 90- luvun lamaan ja näiden vaikutuksia yhteiskuntaamme ja sitäkautta yksilöihin.
Paloheimo julkaisi vuonna 1999 laajennetun painoksen kirjasta Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat.
Kirjasta julkaistiin vuonna 1992 suppeampi painos.
Eräs kirjan lukenut naishenkilö kirjoitti Paloheimolle: Kiitos kirjastasi. Luin ja itkin, tämä kirja pitäisi kuulua ehdottomasti jokaiseen äitiyspakkaukseen, etteivät vanhemmat tuottaisi lisää kotivammaisia lapsia.
Paloheimon kirjoista löytyy lainauksia netistä hauilla > ota tai jätä äänetön kevät < , > ihmisensuojelu < , > lapsuuden haavat <.
Tänään 20.7.2010 uutisoitiin yksinhuoltajien köyhyydestä, jotka koskettavat 120.000 yksinhuoltajaperhettä ja 200.000 lasta.
Lapsia huostaanotetaan, pakkohuostaanotetaan, sijoitetaan laitos-, tai perhehoitoon. Vanhukset joutuvat "heitteille", reumasairaala lopetettiin. Ongelmat lisääntyvät päivä päivältä.
Minkälaisia vanhempia, aikuisia, kasvattajia, mummoja, vaareja, nykylapsista tulee. Jatkavatko he samaa ylisukupolvista kotivammaisuuden kierrettä?
Olisiko aika pysähtyä miettimään seuraamuksia?
tiistaina 20.07.2010
Lapsuuden haavat.
Ohjelmassa nousi esiin seksuaalinen hyväksikäyttö, ahdistuneisuus, surullisuus, läheisyyden puute, tunne, että jää yksin, väkivallan pelko,väärä maailmankuva, kierotunut suhde toiseen sukupuoleen, tunne, että jää yksin, asioiden peittely ja salailu, salamyhkäisyys, eläminen jätkäporukoissa, pelko väkivaltaisuudesta, taloudellinen ahdinko, jne.
Ehkä nämä tekijät johtavat syrjäytymiseen, alkoholin, huumeiden, lääkkeiden käytöön, eli etsitään, jotakin stimulantteja joiden avulla selviää ja jaksaa taas seuraavaan päivään.
Psykiatri Martti Paloheimo (1915-2002) julkaisi useita kirjoja, joissa hän tarkasteli lähihistoriaamme, Tsaarin vallasta sisällissotaan, talvisotaan, jatkosotaan, maalta muutto kaupunkeihin, muutto työn perässä 1800- luvun lopulla Amerikkaan, muutto työn peräsä Ruotsiin, 90- luvun lamaan ja näiden vaikutuksia yhteiskuntaamme ja sitäkautta yksilöihin.
Paloheimo julkaisi vuonna 1999 laajennetun painoksen kirjasta Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat.
Kirjasta julkaistiin vuonna 1992 suppeampi painos.
Eräs kirjan lukenut naishenkilö kirjoitti Paloheimolle: Kiitos kirjastasi. Luin ja itkin, tämä kirja pitäisi kuulua ehdottomasti jokaiseen äitiyspakkaukseen, etteivät vanhemmat tuottaisi lisää kotivammaisia lapsia.
Paloheimon kirjoista löytyy lainauksia netistä hauilla > ota tai jätä äänetön kevät < , > ihmisensuojelu < , > lapsuuden haavat <.
Tänään 20.7.2010 uutisoitiin yksinhuoltajien köyhyydestä, jotka koskettavat 120.000 yksinhuoltajaperhettä ja 200.000 lasta.
Lapsia huostaanotetaan, pakkohuostaanotetaan, sijoitetaan laitos-, tai perhehoitoon. Vanhukset joutuvat "heitteille", reumasairaala lopetettiin. Ongelmat lisääntyvät päivä päivältä.
Minkälaisia vanhempia, aikuisia, kasvattajia, mummoja, vaareja, nykylapsista tulee. Jatkavatko he samaa ylisukupolvista kotivammaisuuden kierrettä?
Olisiko aika pysähtyä miettimään seuraamuksia?
Tämänpäivän "kuumat keskustelut" netissä löytyvät hauilla
> lastensuojelu bisnes < , >huostaanotto bisnes < ,> lastenkoti bisnes <.
Onko tilanne verrattavisa "uppoamattomaan" Titaniciin?
– Anonyymi (ei varmistettu)