Suomi puhuu palstalla oli marraskuussa 2004 siteerattu ylilääkäri Olli Piirtolan haastattelua otsakkeella "Näkymättömät lapset- tulevaisuuden aikapommiko?".
"Muumitarinoiden helmiä on kertomus näkymättömäksi muuttuneesta lapsesta Ninnistä, joka muumien hoteissa tulee vähän kerrassaan näkyväksi, kun häntä rakastetaan, kunnioitetaan ja kuunnellaan.
Keskisuomalaisen haastattelussa 24.11.2004 ylilääkäri Olli Piirtola. Haastattelun otsekkeena oli "Näkymättömiä lapsia on Jyväskylässäkin."
Jyväskylässä on paljon näkymättömiä lapsia, joiden tarpeita vähätellään. Yleiseen välinpitämättömyyteen ja vähättelevään asenteeseen lapsia ja lapsiperheitä kohtaan tarvitaan muutosta, jotta lapset tulevat yhteiskunnassamme näkyviksi. Vanhenmpien hyssytteleminen pitäisi myös lopettaa ja vaatia heiltä vastuuta.
Stakesin kuntatilasto kertoo, että Jyväskylässä lastensuojelun piirissä koko maan keskiarvoon verrattuna on yli kaksinkertainen määrä lapsia.
Yli 12 vuotiaiden nuorisopsykiatrian avohoitokäynnit ovat lähes kolminkertaistuneet. Yksinhuoltajaperheiden osuus on maan keskiarvoa selvästi suurempi.
Lapsi tulee ottaa kaikkialla vakavasti ja hänen itsearvoaan tulee kunnoitaaa. Nyt ollaan näennäisesti suvatsevaisia lastaan laiminlyövien perheiden eriskummallisuuksille. Vanhempia ei haluta syyllistää ja niinmpä heiltä ei uskalleta myöskään vaatia vastuuta.
Yksinäisyys ja aikuisen puute oirehtivat masennuksena, nukahtamisvaikeuksina, väkivaltaisuutena ja tunnekylmyytenä. Liian varhainen aikuistuminen tuottaa vain näennäiskypsyyttä ja antaa vähän eväitä tunne-elämän kehittymiselle. Hän muistuttaa, että lapsen on saatava olla lapsi.
Vanhemmilta vain tuntuu katoavan rohkeus olla aikuisia. Lapset elävät yhä enemmän virtuaalitodellisuudessa, jonka luovat televisio, tietokonepelit ja videot, vaikka he tarvitsisivat aikuisilta oikeita tietoja ja oikeita tunteita.
Eräässä toisessa haastattelussa (Ksml) 23.11.04 Piirtola totesi Jyväskylään olisi perustettava välittömästi yksi uusi mielenterveystoimisto, joka auttaisi erityisesti nuoria aikuisia".
Psykiatri Martti Paloheimo.
Kirjassaan Kotivammaisuuden synty- Suomalaisen lapsuuden haavat Paloheimo käsittelee hänen psykiatriselle vastaanotolleen hakeutuneiden keski-ikäisten aikuisten kertomuksia omasta lapsuudestaan ja lapsuudenkodissaan saamistaan henkisistä vammoista ja traumoista. Näiden haastatteluiden pojalta hännelle selkeytyi monia asioita, joista hänelle syntyi käsite "Kotivammaisuus".
Piirtolan ja Paloheimon näkemyksiin, sekä ihmisten yleisen pahoinvoinnin, työttömyyden, syrjäytymisen, avio- ja avoerojen suureen vuosittaiseen määrään ja noin 30.000 avioerolapsen, sekä arviolta 10.000 avoerolapsen, sekä huostaanotettujen ja pakkohuostaanotettujen lasten määrä vuositasolla viestittää karua kieltään. Sekä aikuiset,lapset ja nuoret voivat pahoin. voivat pahoin.
Ehkä olisi aika julkaista "päivitetty" kirja nimeltään "Yhteiskuntavammaiset , syrjäytyneet lapset ja nuoret", Ilmiö saattaa olla vakava seuraamus lasten ja nuorten kaltoinkohtelusta, syrjäyttämisestä, sekä näkymättömyydestä.
Quo vadis yhteiskunta? Carpe diem, ennenkuin on liian myöhäistä.
keskiviikkona 21.07.2010
Näkymättömät lapset!
Suomi puhuu palstalla oli marraskuussa 2004 siteerattu ylilääkäri Olli Piirtolan haastattelua otsakkeella "Näkymättömät lapset- tulevaisuuden aikapommiko?".
"Muumitarinoiden helmiä on kertomus näkymättömäksi muuttuneesta lapsesta Ninnistä, joka muumien hoteissa tulee vähän kerrassaan näkyväksi, kun häntä rakastetaan, kunnioitetaan ja kuunnellaan.
Keskisuomalaisen haastattelussa 24.11.2004 ylilääkäri Olli Piirtola. Haastattelun otsekkeena oli "Näkymättömiä lapsia on Jyväskylässäkin."
Jyväskylässä on paljon näkymättömiä lapsia, joiden tarpeita vähätellään. Yleiseen välinpitämättömyyteen ja vähättelevään asenteeseen lapsia ja lapsiperheitä kohtaan tarvitaan muutosta, jotta lapset tulevat yhteiskunnassamme näkyviksi. Vanhenmpien hyssytteleminen pitäisi myös lopettaa ja vaatia heiltä vastuuta.
Stakesin kuntatilasto kertoo, että Jyväskylässä lastensuojelun piirissä koko maan keskiarvoon verrattuna on yli kaksinkertainen määrä lapsia.
Yli 12 vuotiaiden nuorisopsykiatrian avohoitokäynnit ovat lähes kolminkertaistuneet. Yksinhuoltajaperheiden osuus on maan keskiarvoa selvästi suurempi.
Lapsi tulee ottaa kaikkialla vakavasti ja hänen itsearvoaan tulee kunnoitaaa. Nyt ollaan näennäisesti suvatsevaisia lastaan laiminlyövien perheiden eriskummallisuuksille. Vanhempia ei haluta syyllistää ja niinmpä heiltä ei uskalleta myöskään vaatia vastuuta.
Yksinäisyys ja aikuisen puute oirehtivat masennuksena, nukahtamisvaikeuksina, väkivaltaisuutena ja tunnekylmyytenä. Liian varhainen aikuistuminen tuottaa vain näennäiskypsyyttä ja antaa vähän eväitä tunne-elämän kehittymiselle. Hän muistuttaa, että lapsen on saatava olla lapsi.
Vanhemmilta vain tuntuu katoavan rohkeus olla aikuisia. Lapset elävät yhä enemmän virtuaalitodellisuudessa, jonka luovat televisio, tietokonepelit ja videot, vaikka he tarvitsisivat aikuisilta oikeita tietoja ja oikeita tunteita.
Eräässä toisessa haastattelussa (Ksml) 23.11.04 Piirtola totesi Jyväskylään olisi perustettava välittömästi yksi uusi mielenterveystoimisto, joka auttaisi erityisesti nuoria aikuisia".
Psykiatri Martti Paloheimo.
Kirjassaan Kotivammaisuuden synty- Suomalaisen lapsuuden haavat Paloheimo käsittelee hänen psykiatriselle vastaanotolleen hakeutuneiden keski-ikäisten aikuisten kertomuksia omasta lapsuudestaan ja lapsuudenkodissaan saamistaan henkisistä vammoista ja traumoista. Näiden haastatteluiden pojalta hännelle selkeytyi monia asioita, joista hänelle syntyi käsite "Kotivammaisuus".
Piirtolan ja Paloheimon näkemyksiin, sekä ihmisten yleisen pahoinvoinnin, työttömyyden, syrjäytymisen, avio- ja avoerojen suureen vuosittaiseen määrään ja noin 30.000 avioerolapsen, sekä arviolta 10.000 avoerolapsen, sekä huostaanotettujen ja pakkohuostaanotettujen lasten määrä vuositasolla viestittää karua kieltään. Sekä aikuiset,lapset ja nuoret voivat pahoin. voivat pahoin.
Ehkä olisi aika julkaista "päivitetty" kirja nimeltään "Yhteiskuntavammaiset , syrjäytyneet lapset ja nuoret", Ilmiö saattaa olla vakava seuraamus lasten ja nuorten kaltoinkohtelusta, syrjäyttämisestä, sekä näkymättömyydestä.
Quo vadis yhteiskunta? Carpe diem, ennenkuin on liian myöhäistä.
– Anonyymi (ei varmistettu)