Pakkoruotsi - Suomen marxismi-leninismi

Pakkoruotsin perustelut viittaavat siihen, että itse kielen oppiminen ei suinkaan ole pääasia.
Pääasia on ideologiakasvatus: Kaksikielisyysoppi valtiondoktriinin mukaisesti.
Pakkoruotsi on siis väärässä paikassa tuntijaossa.

Olen aikoinani opiskellut venäjää Neuvostoliitossa.
Siellä ja esim. DDR:ssä opiskeltiin valtiondoktriinin
mukaisesti jokaiselle absoluuttisen pakollista
oppiainetta, marxismi-leninismiä.
Opinnot alkoivat peruskoulun yläasteelta ja
jatkuivat koko opintopolun yliopistoihin asti.
Tavallisen kansalaisen arkielämän kanssa marxismi-leninismillä oli hyvin
vähän yhtymäkohtia, mutta ideologisen kansalaiskelpoisuuden todistaakseen
jokaisen syntyperäisen neuvostokansalaisen oli
pakko marxismi-leninisminsä suorittaa ja paperilla osoittaa, että ideologiaopinnot oli suoritettu.
Näin ylläpidettiin harvalukuisen (noin 5 %) eliitin erityisasemaa ja privilegioita.

Suomessa pakko-opetettava ”toinen kotimainen kieli” ja erityisesti ns. virkamiesruotsi on häkellyttävän samanlainen oppiaine:

Kyseisellä aineella on yhtä vähän tekemistä kieltenopiskelun ja vielä
vähemmän kielen oppimisen kanssa, kuin marxismi-leninismillä.
Tärkeintä on se paperi, jossa lukee, että virkamiesruotsi on suoritettu.
Pakkoruotsi onkin täysin marxismi-leninismiin verrattava,
valtiondoktriinin mukainen poliittinen, ideologisilla motiiveilla perusteltu
yhteiskunnallinen oppiaine.

Jokainen voi asian itse todeta lukemalla
pakkoruotsin pakollisuuden perusteluja:
Pelkkää politiikkaa ja ideologiaa höystettynä historialla ja kulttuurilla;
itse kielen oppiminen on sivuseikka.

Meillä on myös ruotsin kieli –niminen aine, joka todellakin kuuluu
kieliopintoihin. Valinnaista A-ruotsia opiskellee noin 20 % oppilaista ja he
käyvät kielenopetukseksi miellettävän aineen tunneilla.

Pakollisen poliittis-ideologisen ruotsin tarkoituksena ei ole
kielen opettaminen, vaan oppilaiden pakkoistuttaminen ideologiakasvatuksen
tunneilla, marxismi-leninismin tapaan.

Oppimistulokset sen osoittavat,
samoin eliitin esimerkki: Pakkoruotsitettavat eivät oikeutetun passiivisen
vastarintansa ansiosta kieltä opi, mutta kaiken huippu on se, että edes
opetusministeri itse ei puhu ruotsia, vaikka poliitikkona vaatii
poliittisen ruotsin tuntien lisäämistä.

Ja vielä yksi yhtäläisyys: Ulkomaalaiset opiskelijat vapautettiin marxismi-leninismistä.
Samalla kaavalla ulkomaalaiset opiskelijat vapautetaan virkamiesruotsista.
Kumpikaan ei siis kuulu todelliseen kompetenssiin, vaan on ideologinen aine,
joka kohdistuu vain syntyperäisiin kansalaisiin.

– Dejavu (ei varmistettu)