Olen nähnyt tämän ohjelman ennenkin ja se kuuluu ehdottomasti suosikkeihini 2-suuntaisuudesta kertovien dokumenttien joukossa, sillä se paljastaa sairauden raadollisuuden. Monet kun pitävät meitä pelkkinä vaikeina tapauksina, jotka eivät suostu sopeutumaan yhteiskuntaan muiden joukkoon. Minulle sanottiin sairaalahoidossakin ollessani, että sinulla se on vain auktoriteettiongelma. Niinpä niin.
Todella harmi, että pojan annettiin lopettaa litium. Lääkkeitä ei saisi koskaan lopettaa kokonaan tai vähentää liikaa. Itsekin olen käynyt läpi vaiheen, jolloin luulin olevani parantunut ja tasaavia laskettiin omasta tahdostani. Silloinen lääkärini oli täysin vastuuton suostuessaan. Sairaalahan sitä jouduttiin kun ensin tuli mania ja sitten syvin koskaan kokemani depressio. Opin läksyni ja nykyään menee suht hyvin.
Tämä sairaus on vaikea. Se on niin monimutkainen ja kivulias. Kuten dokumentissa osuvasti todettiin: "Mielisairauksien syöpä." Omassa suvussa on pelottavia tapauksia; eräs vaipui hoitamattomana katatoniaan, toinen teki itsemurhan ja kolmas on koko elämänsä elänyt sekaisin kuin seinäkello. Minä olen samassa veneessä, mutta en suostu kukistumaan sairauteni vuoksi. Täällä jo joku sanoikin, että maanis-depressiivinenkin voi löytää tien onneen. Olen samaa mieltä. Voimia kaikille!
torstaina 31.01.2013
Olen nähnyt tämän ohjelman ennenkin ja se kuuluu ehdottomasti suosikkeihini 2-suuntaisuudesta kertovien dokumenttien joukossa, sillä se paljastaa sairauden raadollisuuden. Monet kun pitävät meitä pelkkinä vaikeina tapauksina, jotka eivät suostu sopeutumaan yhteiskuntaan muiden joukkoon. Minulle sanottiin sairaalahoidossakin ollessani, että sinulla se on vain auktoriteettiongelma. Niinpä niin.
Todella harmi, että pojan annettiin lopettaa litium. Lääkkeitä ei saisi koskaan lopettaa kokonaan tai vähentää liikaa. Itsekin olen käynyt läpi vaiheen, jolloin luulin olevani parantunut ja tasaavia laskettiin omasta tahdostani. Silloinen lääkärini oli täysin vastuuton suostuessaan. Sairaalahan sitä jouduttiin kun ensin tuli mania ja sitten syvin koskaan kokemani depressio. Opin läksyni ja nykyään menee suht hyvin.
Tämä sairaus on vaikea. Se on niin monimutkainen ja kivulias. Kuten dokumentissa osuvasti todettiin: "Mielisairauksien syöpä." Omassa suvussa on pelottavia tapauksia; eräs vaipui hoitamattomana katatoniaan, toinen teki itsemurhan ja kolmas on koko elämänsä elänyt sekaisin kuin seinäkello. Minä olen samassa veneessä, mutta en suostu kukistumaan sairauteni vuoksi. Täällä jo joku sanoikin, että maanis-depressiivinenkin voi löytää tien onneen. Olen samaa mieltä. Voimia kaikille!
– Kaksisuuntainen90 (ei varmistettu)