torstaina 03.02.2011

Kiitos aivan ihanasta aamusta! Olen samaa mieltä kuin Pentti Korhonen, pönötyksestä ei ollut tietoakaan ja kuitenkin tunnelma oli niin mahtavan lumoava, että kyyneliltä ei voinut välttyä, tosin ei naurultakaan Mikko Franckin loistavaa juonen tiivistystä vuodelta 1989 katsoessa, tai Lilli Paasikiven sanoessa, että pitää olla kuntoa että saa omankin äänensä kuuluviin silloin kun laulaa duettoa Matti Salmisen kainalossa.
Kiitos Mika ja Annika, tämä oli teidän paras aamunne!

Vastaa

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Muualla Yle.fi:ssä