perjantaina 11.02.2011

Dokumentti ei tosiaankaan antanut kokonaiskuvaa helluntailaisista, eikä ollut tarkoituskaan. Se oli kahden nuoren etsijän subjektiivinen seurantadokumentti, jota kuvattiin puoli vuotta. Alussa ei voitu tietää, mihin dokumentti päättyy, eli tiukkaa kässäriä ei ollut. Niin seurantadokkarit tehdään. 28 minuuttiin ei voi mahduttaa useampia henkilöitä tai näkökulmia.

Historialliset pätkät loivat taustaa helluntainuorten nykypäivälle ja juurille, sekä toimivat kontrasteina analyyttiselle pohdiskelulle. Ketään ei ollut tarkoitus pilkata, mutta jotkut katsojat taisivat sen niin tulkita. Kaikki kunnia menneiden sukupolvien uhrautuvalle työlle seurakunnissa. Jokainen suodattaa näkemänsä kuitenkin omien kokemustensa läpi.

Dokumentti oli suunnattu kädenojennukseksi niille tuhansille, jotka ovat tiukkapipoisuuden tai minkä syyn takia vain jättäneet hengellisen kotinsa. Toiseksi se oli hätähuuto nykyisten kriittisesti ajattelevien ja identiteettiään etsivien ihmisten puolesta, että he saisivat olla seurakunnissaan ja käydä kasvukipunsa läpi ilman häpeää.

Mahtavaa, että Hihhulit on herättänyt paljon keskustelua! Niin oli tarkoituskin. Kiitos kaikesta palautteesta!

Vastaa

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Muualla Yle.fi:ssä