Nostalgia ei tosiaankaan riitä näkökulmaksi. Mielestäni ohjelma ei kuitenkaan väittänyt, että kaikki oli ko. asiassa (tai laajemmin) ennen hyvin. Ohjelman keskeinen pointti oli nähdäkseni kertakäyttöisten tai hyvin lyhytaikaisiksi suunniteltujen tuotteiden kuluttamiseen perustuvan yhteiskunnan ekologinen ja sosiaalinen kestämättömyys.

Tuotteiden osien ja raaka-aineiden kierrätys ja uudelleenkäyttöhän on isoilta osin täysin ratkaisematta. Miten voi puolustaa esim. ohjelmassa esiteltyä elektroniikkakaatopaikkaa Ghanassa? Kyseinen hylätty tavarahan laivataan länsimaista, eli se on kansainvälisen lainkin kieltämää dumppausta.

PS: Itäblokin "positiivinen" esiinnostaminen oli tosiaan yllättävää, mutta ohjelmassahan ei ylistetty kommunismia, vaan kerrottiin, kuinka itäblokin sosialistisesta talousjärjestelmästä tuli aiheutuneeksi se, ettei tuotteiden suunniteltu vanheminen (planned obsolescence) valmistuperiaatteena tullut kyseeseen. Se ei siis ollut järjestelmän tietoinen aikaansaannos vaan ikäänkuin tahaton seuraus järjestelmästä.

– Minna U. (ei varmistettu)