Nyt eletään kansakunnan murrosvaihetta mm. työnjaossa, taloudessa ja ikärakenteessa. Ministereiltä vaaditaan poikkeuksellisen suurta valmiutta ja johtajuutta hoitaa asioita suuren virkamieskunnan kanssa, joka sekin on uusiutumisen mylläkässä. Mielestäni opetus- ja kulttuuriministerien salkut ovat liian aliarvostettuja. Kulttuuri on toiminut kautta aikojen suurena voimavarana kriiseissä ja muutosprosesseissa. Yliopistojen ja muitten oppilaitosten varassa on tulevaisuus ja osaamisen kehittäminen. Elinkeinoelämä yrityksien johdolla sekä ammattijärjestöt hoitavat kyllä omaa tonttiaan varsin riippumattomasti. Niissä pärjää useimpikin henkilö. Kunnat taasen on se yksikkö, jossa veroja kerätään mittava määrä ja palvelut organisoidaan. Kuntaministerin tulisi olla aivan ylärivin poliitikko ja alansa asiantuntija, koska sillä postilla voisi todella tehdä paljon. Perusuomalaisten ehdokkaat tuntuvat aika heppoisilta noihin em. mainituihin kolmeen tehtävään ja myöskään johtajina kokemukset taitaa olla vielä aika heiveröiset.

– Sebedeus (ei varmistettu)