Suomalainen vaikutustutkimuksen rahoitus on kriisissä. Valtion tutkimusrahoitus on käytännössä lähes kokonaan alistettu yritysten joskun lyhytnäköisen tahdon alle; esim TEKES-tutkimusrahaa saa vain, jos jokin yritys tai niiden ryhmä on mukana rahoittamassa tutkimusta joskus hyvinkin pienellä osuudella (0-30%), joka muutoin suurimmaksi osaksi rahoitetaan verovaroin kierrätettynä eri lähteistä. Kokonaan yritysten intresseistä riippumatonta tutkimusta tehdään enää todella vähän. Jopa säätiöiksi muunnetut yliopistot alistettiin yritysten ja niiden etujärjestöjen kerjäläisiksi alkupääoman osalta ja valtionosuudet sidottiin yritysosuuksiin. Pieni yritysrahoitusosuus antaa siis täysin väärän käsityksen tutkijoiden riippuvuussuhteesta yritysten intresseihin. Päätösvaltakaan ei mene rahoitusosuuden suhteessa vaan TEKESin tapana on yleensä nimetä pienellä yritysrahaosuudella mukana olevan yrityksen edustaja tutkimuksen johtoryhmän puheenjohtajaksi ja johtoryhmän päätöksiltä edellytetään yleensä aina yksimielisyyttä. Tutkijat ovat marionetteja, joita käytellään välineinä. Sopimuskonsepteissa estetään spontaani tutkimuksen omilla ehdoilla tapahtuva julkaisu- ja tiedotustoiminta. Käytännössä yritykselle siis annetaan ilmiselvä portinvartijan rooli eli mahdollisuus kontrolloida tutkijoiden julkaisuja ja viestintää ja jopa estää rahoittajayritykselle harmillisten tai ei-toivottujen tulosten ja tietojen julkaiseminen vaikka yrityksen rahoitusosuus koko tutkimuksesta olisi hyvin vähäinen. Ennen arvostetuista professoreista onkin nykyään tehty käytännössä keinoja kaihtamattomia tutkimusbusineksen "markkinointipäälliköitä" eikä autonomiasta tai kriittisestä suhtautumisesta suhteessa rahoittajien intresseihin ole nyky-Suomessa enää tietokaan. Kun professori puhuu, vastuu on edelleen kuulijoilla - alasta riippumatta.

– Anonyymi (ei varmistettu)