Moni puhuu puolustusmenojen yhteydessä "pooling and sharing" konseptin puolesta. Paperilla varmaan hieno malli, mutta miten sujuu käytännossä?

Ajatellaanpa samaa mallia maataloudessa, jossa konehankintoja, vaikkapa kalliin leikkuupuimurin hankintaa, voisi järkeistää samalla periaatteella. Kun sitten tulee parhaat puinti-ilmat, kenen pellolle puimuri saapuu? Saako parhaaseen aikaan koneen käyttöönsä pienimmän talon omistaja vai ehkä suuren talon isäntä?

Kun vastaavasti maanpuolustuksessa tulee kaluston tarve, kenen käyttöön laivat, helikopterit ja lentokoneet annetaan? Pienen Suomen vai suuren vieraan maan? Miettikääpä tätä ennenkuin puhutte!

– mies euroopasta (ei varmistettu)