Onhan tässä yhteiskunnassa jo jonkin aikaa onnistuttu iskostamaan ihmisten mieliin, että työ ja raha ovat ihmisen arvon mitta, ja siinä sivussa pitäisi lastenkin pystyä kasvamaan aikuisiksi. Mutta ei stressaantunut aikuinen pysty antamaan sitä tukevaa kasvualustaa, jonka lapsi tarvitsisi, eikä välttämättä edes aikaa. Kasvattamiseen kuuluu kielteisten tunteiden sietäminen sekä itseltä että lapselta, ja silloin pitäisi olla levännyt ja tasapainoinen mieli. Tuntuu siltä, että suurimmalla osalla vanhemmista ei oikein ole.

Viimeksi tänään on kuultu, että hallitus haluaisi leikata kotihoidontukea ja ajaa mammonaa palvelemaan nekin vanhemmat, jotka edes yrittävät antaa lapsen elämälle tasapainoisen alun turvallisessa ympäristössä. Eipä merkitse kenellekään mitään, että tuettaisiin vanhemmuutta ja lapsiperheitä.

Vanhempien oikeuksia puuttua lasten koulunkäyntiin pitäisi myös rajoittaa huomattavasti, ja opettajille antaa valta omassa ammatissaan. Ei koulu ole mikään palvelulaitos eikä oppilas mikään asiakas. Tällaistakin shittiä ihan tosissaan kuulee! Että ei auttaisi vaikka meidän isä olisi mimmoinen juristi, niin sinähän siivoat tekemäsi sotkun ja istut lisäksi kaksi tuntia koulupäivän jälkeen. Auktoriteettia tarvitaan tai yhteiskuntarauha on lopullisesti mennyttä.

– Anonyymi (ei varmistettu)